Jussin matkassa suunnistettiin kesäkuun retkuilureissulla Hyyppäänvuorelle (kartta), jota kutsutaan vuorelta avautuvien maisemien vuoksi Keski-Suomen Koliksi.
Vuorelle johtaa lukuisia polkuja ja me lähestyimme vuorta etelästä. Matkalle osui punalakkinen kailottaja.
Suunnistimme kurkkaamaan karttaa merkitty kolmea rauhoitusmerkkiä. Huomasimme tulleemme niinipuulehtoon. Rauhoitetut kohteet oli kolme vanhaa ja komeaa metsälehmusta eli niinipuuta.
Kesäinen aurinko siivilöityi vihreän katon läpi.
Eteläpään nousu oli helpohko. Noustessa tuli pohittua mitähän sieltä päältä löytyy. Ainakin tälläinen aumakiveä muistuttava paasi.
No, olihan näkymä komea. laajin näkymä aukesi luoteeseen. Huipulla tuuli aikas navakasti. Nousuhikien kuivuttua piti alkaa ehtimään pään lämmikettä.
Myös koilliseen löytyi näkymä kiertäessämme lakea. Vasemmalla rannassa näkyvä tupsake oli vanha mänty josta juuri ja juuri erotti kalasääsken pesän.
Pohjoisrinteeltä pääsi laskeutumaan jyrkänteen viereen.
Vuoresta irronneitten lohkareitten välistä löytyi jos vaikka minkämoista koloa ja luolasta.
Tarvoimme Karhulammen laiturille pitämään juomataukoa ja nauttimaan suojaisasta auringonpaisteesta. Ihan äskettäin kuikuilimme tuolta tuulisella huipulta.
Hyyppävuori on monipuolinen retkuilupaikka. On niinipuulehtoa, näköalaa, luolia jne. kaikenlaisille bongareille.
