Kesä 2006 oli ilimoiltaan hyvä melontakesä, jolloin tuli kierreltyä myös lähivesiä Leppävirralla. Eräs kaunis päivä työnsimme kanootin vesille Konnuksen kanavan vierestä ja suuntasimme Mustikkavuorelle (maastokartta).
Laskimme isommat suosiolla edelle.
Sinne se men – Kuopijoon…
Mustikkavuoren rannalla riitti tutkittavaa.
Löytyihän se vanha tuttavuus uudelleen.
Rantakivissä kaikenlaisia koloja ja viivoja.
Sisiliskokin paistatteli lämmintä päivää.
Mikähän on saanut kiven halkeamaan ja kannen kääntymään?
Tässä kivessä oli ihan läpireikä. Millähän madolla on noin kovat hampaat?
Paluumatkasta laskettelimme Konnuskosken. Kuivan kesän jäljiltä vesi oli matalimmillaan miesmuistiin ja vauhti tyssäs useaan otteeseen kiville – kanootin pohja sai uudet vauhtiviivat. Pitää ens kerralla valita alkukesän tulvahuippu, jospa silloin sais paremmat vauhdit…
Näitäpä on mukava katsella nyt lumen aikaan. Hienoja maisemia, nuo kalliot ovat mielenkiintoisen näköisiä. Ihan alkaa olla jo kesää ikävä. On se vaan hyvä, kun meillä on (vielä) vuodenajat, kesä tuntuu kesältä ja talvi talvelta.
Kyllä viime kesänä tuntui, että onko tää yhtä syksyä. Onneksi tää talvi on ollut enemmän talvi kuin edellinen.