Nuppi oli turvoksissa koko päiväisestä koodin väännöstä ja päätinpä sitten lähteä sitä kovalevyä viilentämään. Mitähän supikoirille kuuluu? Käynpäs vilkaisemassa Karlvikinniemeä, vaikka päivä alkoi jo neljän jälkeen pimentyä.
Metsässä oli hauska tallata koskematonta polkua – pari päivää sitten olit tullut muutama sentti lunta. Polkua oli ylittänyt ja melkein alittanut monikin metsän elävä, oli rusakon, oravan ja myyrien tuoreita jälkiä.
Eräät jäljet saivat pysähtymään – olisko ollut itse kärppä?
Supikoirien pesällä oli hiljaista. Huussissa oltiin käyty paripäivää sitten.
Oli sitä kurkittu ja haisteltu ilmaa, mutta ei olut uskallettu suuaukkoa pitemmälle. Olisko kuulostellut minun tuloa?
Kaikkialle oli hauskasti kertynyt lunta.
Pikonvirtakin oli hiljaa. Ainoastaan keskimmäinen reimari vinkui virran sitä heilutellessa.
Oli mukava nautiskella hiljaisuudesta pimenevässä illassa ihan ittekseen – kuka sitä pimeään mettään lähtis…
