Virmas – järvi Karttulassa – on ollut lapsuuden kesien temmellyspaikka, jonne vanhemmat kuskasivat – halusin tai en. Varsinkin teini-iässä se tuntui pakotukselta. No, jotain piti keksiä tekemistä, jos ei halonhakkuuseen ollut tarvetta. Aitassa oli kasa virveleitä ja niiden myötä järveä tuli koluttua niin veneellä, sittemmin kanootilla – ja myös jäitä pitkin.

Nykyään Virmas – laajoine selkineen – on se paikka, jossa voi tuulettaa ja viilentää pääkoppaansa, jos alkaa olla täynnä liikaa tavaraa. Hyvän iliman sattuessa hyppään autoon ja tunnin päästä olen jo järvellä.

Aloitan postausarjan erinäisiltä tuuletusreissuilta kasauteneilla kuvilla – postausjärjestys on vuoden aikojen mukainen.

Viime tammikuun alun pakkasilla päätin lähteä Virmaapäähän tuulettumaan vuoden vaihteen työryöpsäyksen jälkeen.

Ennen mökille tuloa on lähes aina pysähdyttävä Mustolanmäellä ihailemaan laajan taivaanrannan maisemia.


Vanhat lehtikuuset kaartuvat hauskasti tien ylle.

Jäällä ei ollut paljokaan lunta. Tuulen kasauma Honkasaaren nuotiopaikalla.


Yksi suosikkipaikoistani on Rautiosaarten kärjestä kohti Karttulaa lähtevä riutta ja sen kivikot.




Ensi kertaa eläissäni törmäsin puiden latvoissa keikkuviin lumipalloihin: pyrstötiaisiin. Kyllä oli tietsikka työskentelijän niskat koetuksella, kun kurkottelin latvoihin pää pystyssä ja kamera nenänä.