Olen useana kesäyönä monena kesänä seuraillut laivalaiturin koivikossa lekuttelevaa lepakkoa. Se on sitten hankala kuvattava.
Tähän mennessä paras lepakko räpsäyksen
Olen useana kesäyönä monena kesänä seuraillut laivalaiturin koivikossa lekuttelevaa lepakkoa. Se on sitten hankala kuvattava.
Tähän mennessä paras lepakko räpsäyksen
Kommentointi on suljettu.
Hyvinhän tuo on onnistunut. Miten iso tämä lepakko oli? Olen nähnyt vain niitä “lentäviä hiiriä” eli pienikokoisimpia. Kerran tällainen oli päivunilla mehiläispesän katon alla, kun menin pesille. Nostaessani katon pois, se ihmetteli aikansa ihan hiljaa, kunnes lensi metsään. Silloin olisi saanut ihan lähikuvankin, mutta kukapas sitä aina kameraa mukanaan kantaa. Taisi olla ennen digiaikaakin.
Ei se iso ollut – oisko tuo “hiiriosa” ollut 10-15 cm. Se enteli mun yllä ja vierestä, joten toi on aika läheltä osuttu.
“Hiiriosa” *reps*
Mutta itse lepakkokuvaamisen. Ihan kiitettävästi olet onnistunut. Itse en ole koskaan edes yrittänyt niiden kuvaamista, vaikka mökillä loppukesästä siihen olisi aina hyvä tilaisuus. Jospa ensi kesänä rohkenisi. Jotenkin vain tuntuu, että ei minun kärsivällisyydelläni…
Tässä luodaan uutta lepakon anatomiaa: nahka- ja hiiriosa 8)
Sanoisin että tuuria tuo tarvii ja hyviä akkuja. Salamalla saa räpsiä kymmeniä kuvia ja suurin osa on niistä aivan tyhjiä.