Ennen laskeutumista Kukkomäeltä jäälle, löytyi käkkäröiden seasta aukkoja nähdä maailmaa.
Kuopijosta erottuivat tutut rakennukset: Puijon torni, Tuomio kirkon kirkontorni, Haapaniemen voimalaitoksen piiput, jne. Puijon mäen oikealla puolella Inkilänmäen talot ja vasemmalla puolella Puijonlaakson talot ja niiden vieressä Mölymäen pistetalot.
Kallaveessä sitä riittää saaria katseltavaksi.
Mönkijä Toivanen kynti uraa laskeutuessaan.
Joillekin lumen paino on liikaa.
Toiset työntävät itsensä vaikka kiven kolosta.
Jäälle päästyäni tutkin tarkemmin saukon jälkiä.
Se oli kolunnut tämän louhikon perusteellisesti. Sillä meni oma reitti kivien välissä.
Aurinko alkoi jo kellistymään, kun päätin mukavan 3 tuntisen urakan Kukkomäellä. Tänne vielä palajan…
Oletpa opetellut näköjään tuon saukon liukujäljen tekemisen itsekin… Minkki jättää muuten samanlaiset jäljet kuin saukko, myös liukujäljet. Paljon pienemmät tietysti. Rannoilta niitäkin löytää, ja kivenkoloista. Kuopio onkin parhaimman näköinen noin kaukaa kuvattuna.
Katselin eilen pieniä myyrän jälkiä ja naureskelin, kun ne mutkittelivat niin paljon. Sitten katsoin taakseni omia jälkiäni ja yhtä mutkaiset nekin olivat. Ja niin näyttää savolainen mönkijäkin tehneen mutkia. Mikä siinä on,että tuntee menevänsä ihan suoraan, mutta ei kuitenkaan pysty 😉
Komeat ovat taas maisemat.
Minkin jälkiä on paljo tuolla Konnuskoskella ja ne ovat pienemmät kuin tän saukon.
Kuopio olisi vielä paremman näköinen ilman noita voimalaitoksen piippuja.
Joo, tää mönkijä yritti arvioida, että missähän kohtaa ei upottas nivusiin asti. Se määräs reitin – ja tietysti hyvät maiseman kuvauskolot.