Eilen oli hieno auringonpaiste ja uusi putki liikkui hitaasti postissa. Lainasin Norjan armeijan suksia. Suksissa oli kyllä kolme kruunua-merkki ja niitä myytiin eräsuksina. Eräsuksiksi ne olivat kyllä kapeat. No, mutta läksin kokeilemaan niitä Leppävuoren rinteille. Säädin remmejä niin, että sain ne pysymään Kontioissa.
Sukset oli ihan hyvät pelit. Liikkuminen umpihangessa oli nopeampaa ja helpompaa kuin jalkaisin.
Ihmettelin keskellä hankea olevaa kuoppaa ja se osoittautui teeren kiepiksi.
Myyrällä oli kiire mua karkuun niin, että lumi pöllysi.
Piilooon….
Tälläistä uraa kynsin.
Laskeuduin vuorelta vanhalle pellolle.
Kuusen vierellä oli oudot jäniksen jälet. Ihan kuin joku olisi “työntänyt” takaa päin. No, onneksi edes häveliäästi kuusen suojassa.
Olen kuvannut vuoren jääpuikkoja niin useaan kertaan, että yritin löytää vähän uutta näkökulmaa. Jäiden päällä liikkui jo sula vesi.
Kokeilin polarisaatiosuodinta jään kuvaukseen, mutta jotenkin se vei hohdon pois ja latisti kuvia. Ei siis toimi siihen.
Parin tunnin hiihtämisen – siis suksien nostelun jälkeen olin tehnyt päivän urakan. Heti kotio palattua tuli kännyyn tekstari saapuneesta paketista.
Oletko kokeillut lumikenkiä? Mitenkähän hyvin niillä pysyy “pinnalla”?
Valo tekee kyllä ihmeitä, varjojakin katselee ihan mielellään, kun kaikki ei ole varjoa. Uutta aurinkoista päivää saa nyt sitten taas odotella pari viikkoa… Jotain mätää on nykysäissä, pilvisyys on ihan selvässä kasvussa. Ihminen sotkenut ilmakehän.
En ole kokeillut lumikenkiä. Moni on kehunut ja monta kertaa olen niitä ollut jo raahaamassa ostoskärriin. Olen miettinyt että onkohan se raskaampaa kuin umpihankihiihto?
Tuo metittynyt pelto oli hyvä varjojen bongauspaikka. Sinne on kasvanut isoja varjostavia lehtipuita. Koskaan siellä ei ole ollut noin paljon valoa.
Pilvet ovat lisineet – ihan selvästi. No, onneks tää talvi on ollut enemmän talvi kuin edellinen ja toivotaan kesästä kuivempaa.
Ton tapaisilla armeijan suksilla on tullut joskus hiihdettyä Ilomantsin korvessa yli kolmenkymmenen asteen pakkasessa.
Työnantajani lainaisi ilmaiseksi lumikenkiä, mutta en ole saanut aikaiseksi mennä hakemaan. Tuntuu, että ovat vain haitaksi, jos ei oikein ole tottunut niihin.
Ihana, suloinen myyrä :). Hätäpäissään tunkee lumihankeen. Ja oli pakko nauraa ääneen tota jäniksen öhöm, “työntökuvaa” :D.
Suksien lainaaja kommentoi mulle sähköpostiin lumikengistä: “Lumikengillä on raskaampi liikkua kuin suksilla, mutta pääsee minne vaan, risukkoon, jyrkkään mäkeen, sekä ala- että ylämäkkeen, ja se on hauskempaa, voi mutkitella ja käännellä toisella tapaan kuin suksilla, mut hiki tulee.”
Toi helppo kääntyminen on varmasti lumikenkien paras ominaisuus verrattuna suksiin. Tota hikeä mä vähän pelkäsinkin 8) Pitäs kyllä kokeilla…
Kyllä mä mettässä naureskelin jänisten “jäljille”, että jo on keväistä menoa villeimmillään.