Perjantainen onnistunut Leväniemen luolareissu veti tännään uuvelleen sammaan kiviseen niemeen. Jalkauvuimme emännän kanssa tutkimaan kallioista länsiniemeä. Kiertelimme niemeä ja naatiskelimme aurinkoisesta syyspäivästä suojassa kylmältä itätuulelta. Emäntä keräili puolukoita ja kipon täyttyessä ehotin, että pallaisimme lohkarelinnan kautta.
Siellähän se oli etelleen paikoillaan (kartta: Lohkarelinnan pohjoinen).
Emäntä oli eka kertaa ihailemassa tätä jääkauven tuotosta.
Eteinen on avara.
Eteisen jälkeen luolan peräkammari kääntyy oikeelle.
Suuaukko on valtaisa.
Sain kesäaikaan viestiä, että lohkarelinna ei ole meinannut löytyä. Itse löysin linnan geokätkön tarkkojen koortinaattien ansiosta. Kurkkasin Suomen luolat-kirjaa ja huomasin että luolan koortinaatit ovat kirjassa virheelliset. Luola on niitten mukaan sata metriä etelämpänä.
Kävimme kurkkaamassa nämä kirjan koortinaatit ja sieltähän löytyi toinen lohkareikko.
Tämän lohkarelinnan yläkertasta löytyi pari pientä lippaluolaa (kartta: Lohkarelinna eteläinen).
Sitten äkkäsimme alakerrasta kapean raon.
Tiirailin sitä lampun kanssa. Ahas mutta ryömittävä kolome metrinen käytävä näytti kaartuvan.
Siitä ahtauvuin sissään.
Ryömin perille ja sieltä löytyi pari metrinen huone, jossa pystyi seisomaan suorin jaloin. Kuvassa suuaukko huoneeseen.
Huoneen katto oli lohkareikkoa ja lattia rapautunutta kallioainesta.
Huoneessa oli useampi “ikkuna”. Tämän ikkunan luona oli pietty tulta.
Lohkareitten välistä löytyi toinen suuaukko, josta en olisi mahtunut ulos ilman revenneitä vaatteita, joten en kokeillut.
Hämmästynyt luolamies lohkareitten keskellä.
Olipas mielenkiintoinen löytö. Siis Suomen luolat-kirjassa olevat Leväniemen lohkarelinnan koortinaatit ohjaakin toiselle luolalle – eikä sille, josta kirjassa on kuvat.
No, Leväniemi alkaa olla aikas makkee kohe luolabongareille – neljä mukavan kokoista luolaa. Löytyyköhän vielä lissee? Tänne tullaan vielä…
