Länsirannikkoturneen viimeinen retkuilukohe oli kiistelty Karijoen Susiluola (kartta).
Luolassa aloitettiin arkeologiset kaivaukset 1996 ja silloin löydettiin viitteitä, että luola olisi mahdollisesti ainoa paikka, josta on löydetty ihmiselämän merkkejä myöhemmin jääkauven alleen peittämältä alueelta. On kiistelty onko luolasta löytyneet kivityökalujen iskokset luonnon vaiko immeisen tekemiä. Tutkimusten perusteella luolan vanhimmat maakerrokset ovat yli 100 000 vuotta vanhoja. Kaivaukset loppuivat rahoituksen puutteeseen 2006.
Reitti luolalle on hyvin opastettu maantieltä 663 ja parkkipaikalta kulkee hyvin tallattu polku perille asti.
Luola on suljettu yleisöltä sortumavaaran vuoksi. Suuaukon korkeus on n. 1.5 m ja leveys n. 25 m. Luolan itäosassa korkeus on 1.8 – 2.2 m. Kymmenen metriä suuaukosta sisäänpäin luolassa on kalliokynnys, jossa korkeus on vain 0.7 m. Tutkimusten mukaan luola olisi lähes 30 m pitkä. Luolan pinta-alaksi on arvioitu n. 400 neliömetriä.
Luolan kattoon on porailtu reikiä ja niihin on kairattu kierretankoja estämään luolan romahtamista.
Suojaverkon rakosista pääsee kurkkimaan itse luolaan.
Luolan kattokin on verkotettu katosta putoavien kivien vuoksi. Keskeneräisistä kaivauksista kertoo lahoava maa-aineksen kuljetuslinjasto.
Kävijöitten iloksi luolan perukoille on asennettu valot, jotka avittavat luolan hahmottamisessa.
Luolasta on tyhjennetty n. 80 neliömetriä.
Luolalta löytyy pari kattavaa info-taulua luolan kaivauksista ja geologiasta.
Harmi, että kaivaukset ovat keskeytyksissä jo vuosikymmenen ajan. Tämä jos mikä kannattaisi tutkia loppuun asti, niin merkittävästä geologisesta ja arkeologisesta kohteesta on kyse.
Turnausväsymys alkoi iskeä luolalla käynnin jälkeen ja suuntasimme kohen Savoa. Matkalla Keuruun Vanhassa Pappilassa harrastimme vielä ruokakultturia ja illalla kotona ootti saunan lempeät löylyt. Hieno reissu. Kiitos Jussi hyvästä seurasta!
Kiitos itsellesi. Seikkailut jatkukoon.