Käväisin työn täyteisen alkuviikon jälkeen rentoutumassa koskella. Pöllön pöntöllä oli hiljaista. Kuljeskelin pöntön ohi useaan kertaan ja ei mitään liikettä. Oliko molemmat emot ruuan haussa vai oliko poikaset lähteneet jo liikenteeseen?
Kuulin selältä kuikan tutun huudon. Nekin oli jo saapuneet. Yksi kuikka teki ylilennon – varmaan lähes 100 metrissä ja sain sen tähtäimeenkin. No, todetakseni sen kuikaksi – muuten ne oli täpliä ruudulla.
Olikohan sama haapana pariskunta, jonka näin 6 m etelämmässä? Ne olivat koskella jo sunnuntaina. Laidunsivat nyt kanavan nurmikkoa.
Rantasipi kolusi kanavalle ajautuneiden jäiden rippeitä. Ilmeisesti niiltä löytyi syötävää kun se tutki niitä hartaudella ja välillä lentää hypähteli lautalta toiselle.
Rantasipit ovat veikeitä tipuja, niitä on runsaasti kotijärvelläni Niinivedellä. Tänään siellä sulavien jäiden seassa uiskenteli myös kuikkia ja härkälintuja. Viirupöllönkin näin (ja kuvasin) illan suussa metsässä. Laittelen blogilleni, kunhan ehdin.
Hauska hyppy viimeisessä kuvassa, tai lento paremminkin, hieno kuva!
Kuikan huudossa on jotain mystistä, riittää kun edes kuulee sen.
Hieno rantasipikuva!
Kuulin eilen myös härkälintujen “teurastusta” ja tänään ne olivat vielä enemmän innolla äänessä.
Ihania luontohavaintoja siellä. Vähän katkerana lueskelen, täältä savikolta kun puuttuvat ne isot järvet ja siitä syystä myös nuo suurille järville tyypilliset linnut. Muutenkaan en ole oikein ehtinnyt mihinkään, enkä tulehtuneen olkapään takia voi edes kuvata. No, onneksi toisten blogien kautta pääseee sentään virtuaalimatkalle luontoon…