Eilen pöllön pöntöllä ei ollut hiljaista.
Pöntön aukolla keikkui poikasia. Ensin päitä …
… sitten siipiä. Vähän ahdas paikka harjoitella lentotaitoja. Kuulin emon huhurohinaa kanavilta ja läksin siihen suuntaan.
Siellähän rouva viirupöllö istua kökötti vanhassa koivussa ja seurasi touhujani. Ei se paljoa välittänyt minusta. Aina, kun liikuin, se käänsi katseensa minuun. Muuten se seurasi metsän tapahtumia.
Pari kertaa tulin sen mielestä liian lähelle ja se perääntyi.
Sitten se oppi, ettei tuosta mustasta hemmosta tötteröineen ole haittaa ja se jäi nakottamaan männyn oksalle.
Sain kuvailla sitä ihan rauhassa.
Vähän eri perspektiivistä puun alta.
Siinä seurailin sitä melkein tunnin verran ja lopulta kyllästyin, kun se vain istua nakotti samassa paikassa. Kävin vielä kurkkaamassa pönttöä ja siellä oli sama meno. Emo tuli tarkastamaan n. 50 m päähän, etten vaan mennyt liian lähelle. Jätinpä pesueen sitten rauhaan…
On muuten hienoja pöllökuvia… Koska olen vähän hurahtanut pöllöihin pyöreän pään ja silmien takia niin pidän erittäin söpönä tuota lintua, varsinkin tuo alakuva :O 😀
Voi, että sulla on siellä katseltavaa ja kuvattavaa.
Aivan upeita kuvia! Tosi kaunis tuo viirupöllö.
Vaikeaa on poikasten harjoittelu päällekkäin tuolla pöntössä.
Pöllöt on viisaita. Kyllä ne tietävät, kuka on hyvällä/pahalla ajatuksella liikkeellä. Sinut on hyväksytty. Näitä kuvia paremmaksi on enää vaikea päästä.
Kiitoksia kommenteista!
Toiveissa olisi vielä hyvä lentokuva. Kyllähän sellaisen tilanteen osaisin loihtia mutta se voipi olla epäterveellistä 8)