Etellisessä elämässä ennen vuosituhannen vaihtumista tein työmatkoja Vaasasta Poriin ja matkan puolivälissä ihmettelin kylttejä laskettelukeskuksesta. Laskettelukeskus keskellä aakeeta laakeeta? Pyhävuori (kartta) kohosi selvästi maisemasta ja erottui vt8:lta selvänä maamerkkinä.
Länsirannikkoturneen pääretkuilukohteena oli selvittää Pyhävuoren salaisuuksia, joita ei löytynyt netistä. Vasta metässä salaisuudet alkoivat paljastua.
Kartta kertoi että Pyhävuoren laella olisi jatulintarha ja Etelävuorella Bastuväggen. Mikä se on? Saunajotain? Vuoren salaisuuksia valotti hieman Muinaisjäännösrekisteri ja Ympäristön hallinnon sivusto.
Muinaisjäännösrekisterissä kerrotaan:
“Laajassa pirunpellossa on nähtävissä joitakin kuoppia, mutta ei ole mitään varmuutta siitä milloin ja mitä tarkoitusta varten kuoppia on tehty. Jatulintarhasta ei inventoinnissa nähty mitään merkkejä. Kohde on komea ja Pyhävuorella on voinut vuosituhansien aikana olla monenlaista toimintaa, valitettavasti kiistämättömiä merkkejä muinaisjäännöksestä ei ole.”
Ympäristähallinto kertoo vuoren Natura 2000-alueesta:
“Etelävuorella, varsinkin sen lakiosissa, on edustavaa, paikoin louhikkoista ja kivikkoista luonnontilaista vanhaa kalliomännikköä, jossa metso ja palokärki viihtyvät. Puusto on eri-ikäistä; vanhimmat männyt lakkapäisiä ja kilpikaarnaisia, paikoin palokoroisia. Vuoren länsirinteessä, lähellä lakea, on luonnonmuistomerkkinä rauhoitettu “Bastuväggen”, kallioluola ja jyrkkärinteinen länteen viettävä rotko.”
Ajelimme vuoren päällä sijaitsevalle laskettelu- ja hiihtokeskuskselle ja jalkauvuimme hiihtouralle kohen lakea.
Kylläpäs meillä loksahti suut auki, kun näimme suuren suuren pirunpellon.
Savossa pirunpeltojen kivet ovat suuria, mutta Pyhävuoren kivet olivat helposti käsin liikuteltavia.
Pellossa erottui selvästi eri ikäisten muinaisrantojen rantatörmät.
Emme mekään löytäneet merkkejä jatulintarhasta, mutta lakialueella oli monia eri ikäisiä kuoppia ja kivilatomuksia. Tämä huima paikka on varmasti kiehtonut immeisiä eri aikakausina.
Hiihtoura nousi melkein laelle ja sen mutkassa oli laavu. Tankkasimme mustikoita laavun vierestä löytyneeltä kankaalta.
Laskeuvuimme uraa myöten ja saimme kuvaaan perhosiakin.
Suuntasimme seuraavaksi Etelävuorelle etsimään Bastuväggeniä. Ajelimme vuoren eteläpuolelle.
Kurkkasimme tien eteläpuolelta pari muinaishautaa (kartta). Kummatkin oli kaivettu auki haudanryöstäjien toimesta joskus muinoin.
Toisen keskellä kasvoi koivu. Näitä pronssi- tai rauta-ajan muinaishautoja on osa tutkittu ja niistä on löytynyt palanutta ainesta ja mm. solkia. Eli ruumiit on poltettu ja sitten ladottu kivet päälle.
Jätimme auton Bastuväggen karttamerkinnän (kartta) eteläpuolelle ja suuntasimme suoraan kohen karttamerkkiä. Olimme ihan äimänä kun metässä tuli vastaan polku ja viittoja, joilla opastettiin retkeilijöita laavulle ja kerrottiin etäisyyksiä vuorelle. Täällä on siis retkeilyreitistö, jota ei ole merkitty karttaan ja josta ei oo mitään tietoa netissä? Että silleen.
Tulimme Bastuväggen merkinnän alapuolella olevalle rotkolle ja sieltähän löytyi 30 metrin pituinen kuru, johon oli kiilautunut kivi.
Kiven alla olisi mahtunut pitämään sadetta.
Kurun tukki juuri sopivan muotoinen kivi.
Kiipesimme kurun yläpuolelle, josta löytyi kurun infotaulu kaikkine kasvitietoineen. Pohimme että tämäkö oli se Bastuväggen?
Olimme jo lähössä takas autolle, kun kuulimme lasten ääntä ja hetken kuluttua kurulle saapui alkuasukasperhe. Isännältä saimme tietoa että emme olekaan Bastuväggenillä vaan se on tuossa ylempänä ja suomeksi se on Saunaseinämä. Sieltä on kuulema komea näkymä ja jyrkänne – ja luola. Läksimme talsimaan polkua ylöspäin ja matkalla tuli vastaan huonokuntoiset portaat.
Kas, kurulla oli nimikin – Ravinenzkuru.
Olipas vuoren päältä komee näkymä.
Sieltä näkyi Lapväärtin maalaismaisemaa ja Kaskisten entiset tehtaat – ja merikin.
Näköalapaikan alta löytyi Saunaseinämä (kartta).
Seinämä oli 40 m pitkä ja 10 m korkea ja sisään viisto.
Lipan alla oli vielä pieni luolakin. Näytti siltä että kivi tuki luolaa, mutta kuva valehtelee – se oli ihan irtokivi. Kallioseinämästä oli ihan vähän aikaa sitten tipahtanut ison miehen kokoinen lohkare. Onneksi kukaan ei ollu jäänyt alle.
Kallioseinämän vieressä oli vanha mänty, josta löytyi nimmarit. Kukahan mahtaa olla R. H. R.?
Jopas kaikenmoista löytyi Pyhävuorelta. Rinteiltä olisi vielä löytynyt harvinainen siperiankähröesiintymä, mutta se jäi tällä kertaa kattomatta. Palatessa hättyytimme julmetun kokosen ukkometon ja näin vilauksen mettäkaurispukista.
