Majakkasaarella hyvin nukutun yön jälkeen etsimme harmaalle päivälle sopivia retkuilukohteita Paikkatietoikkunan karttaikkunana avulla. Paikkatietoikkuna on Maamittaushallituksen ylläpitänä karttapalvelu, josta löytää karttoja eri tarkoituksiin. Tällä kertaa käytimme suojelualuettein karttatietoja ja etsimme retkuilukohteita muinaisjäännöksistä.
Kun tarkastelee maastokarttaa Kristiinankaupungin alueelta ja muualtakin länsirannikolta, niin ei voi olla huomaamatta lukuisia vihreällä merkittyjä muinaishautoja. Haku muinaisjäännösrekisteristä tuotti yli 50 muinaishautakohetta pelkästään Kristiinankaupungin alueelta. Jaahas, mikähän niistä olis kiintoisin?
Kohteeksi valikoituikin jättikirkon nimellä karttaan merkitty Solvängenin kivirauniot (kartta) – ei siis mikään muinaishauta. Muinaisjäännösrekisteri kertoo paikasta:
“Kyseessä on kivistä ladottu, itä-länsi -suuntainen muuri ja heti sen pohjoispuolella siihen liittyvät kehämäiset kivivallit. Muuri on n. 60 m pitkä ja paikoin 1,5 m korkea, leveys on 1-3 metriä. Muuri madaltuu molempia päitä kohden. Pohjoispuolella on kaksi sisäkkäistä ympyränmuotoista kivivallia, vallien paksuus on noin 1,5 metriä, korkeus vajaa metri. Ulomman vallin halkaisija on noin 20 m, sisemmän n. 12 metriä. Muuri on perimätiedon perusteella rakennettu myöhemmin kuin kivivallit ja valleissa olleita kiviä on käytetty muurin tekoon. Perimätieto mainitsee myös lähellä metsässä sijainneen mestauspaikan.”
Tiijoissa on huomautus, että paikka on nimetty peruskartalla vuoden 1967 kartoituksesta alkaen virheellisesti jätinkirkoksi.
Aivan vanhan Närpiön tien itäpuolelta löytyikin pitkä muuri.
Se oli ladottu taidokkaasti tasaiseksi niin sivuilta kuin päätä.
Sen pohjoispuolelta löytyi kaksi matalampaa kaarta. Kuin vallihautoja.
Rakennelma jatkui itään.
Rakennelma vaihtui matalemmaksi ja ei niin taidokkaasti rakennetuksi.
Kiertelimme metässä ja vastaan tuli rauhoitusmerkki. Oliko tämä se mestauspaikka?
Kiviraunioitten välissä aukeni vanha niitty.
Niittyä reunustavat rauniot olivat matalempia.
Raunioitten pohjoispuolella oli useita kaivettuja kuoppia. Oliko kivet kaivettu niistä?
Sitten vastaan tuli vanhoja lahoavia hirsirakenteita.
Rakennuksissa oli vanhoja maatalouskoneita.
Kokonaisuuden hahmottaminen sakeassa sekametsikössä oli hankalaa. Illalla tuli mieleen kurkata miltä paikka näytti Paikkatietoikkunan vinovalovarjostekuvassa.
No, johan alkoi selviimään. Vanha niitty tai pelto oli rajattu kokonaan kiviaidalla. Muinaisjäännösrekisterin kuvauksessa kerrotaankin että osa vanhemman latomuksen kivistä on viety aitarakennelmaan.
Matalat kaaret ja aitarakennelman pohjoispuolella olevat kuopat eivät näy selkeästi vinovalovarjostekuvassa. Mutta vanhan Närpiön tien länsipuolella näkyy selvempi iso kuoppa ja myös vallien jäänteitä. Liittyvätkö ne jotenkin tähän rakennelmaan?
Olipas mielenkiintoinen kohe, joka sai aikaa enemmän kymysyksiä kuin selityksiä.
