Eilen illalla harakkaperhe tuli mekastamaan meidän pihalle. Kuvat on rakeisia, kun kuvailin ikkunan läpi.
Emo kuljeskeli pihalla syötävää etsiskellen ja kolme poikasta seuras sitä suu auki huutaen.
Lutunen istuskeli marjapensaiden tuilla. Selviääköhän se yön petojen kynsistä?
Meilläkin emo tuolla jossain komentaa poikasiaan. On äänessä sellainen sävy. Mutta näkynyt ei ole kuin räksän poikasia.
Hienoja kuvia olet saanut. Edellinen kuvasarja niin hellyttävä. Toiset ovat tomeria alusta asti, toiset leppoisia. Kyllä joutuu äiti lujille; sen huomaa siitäkin että poikaset ovat isompia kuin äiti.
Tässä kuvasarjassa on hauskaa joukkovoimaa, hienoja kuvia!!!
Olis saanut komentaa kovempaa. Kävin kylillä ja yksi pojista makasi jo tien vieressä elottomana – oli jäänyt auton alle. Tulin pari tunnin päästä takasin ja ruumiskin oli jo hävinnyt…
Vauhdikkaita kuvia. Vaikka ääni puuttuu, on se aika helppo kuvitella. Vaaroja täynnä on harakkalastenkin elon tie.
Joo, kuulin juuri varmalta taholta, että aamulla harakan poikanen oli nukkunut keskellä tietä, että silleen…
Voi pientä 🙁 Surettaa, vaikka tietää, että sellainen se luonto on…Viime kesänä Inarilla meidän mökkirannassa asusteli yksinäinen telkänpoika. En tiedä oliko samaa poikuetta, joka lähti meidän pihalla olevasta pöntöstä. Monta viikkoa se siinä uiskenteli ja näytti pärjäävän.
Voi voi tuhmia poikasia. Kun ei kuuntele äitiä, niin huonosti käy.
Sulla on kyllä mukavaa seurattavaa taas siellä pihassa, mahtaakohan työnteosta tulla mitään 😉
No, nyt joutaa taas töihin kun aurinko meni pilveen 8) Harakan poikii ei ole nyt näkynytkään. Mekastus kuuluu jo kauempaa…