Kävin viime tammikuussa ettimässä Maikonkiveä Särkilahen rannalta ja luulin löytäneeni sen.
Sainkin viime maaliskuussa uutta tietoa paikallisilta, että olin löytänyt väärän kiven.
Maikonkivi olikin se toinen suuri kivi (kartta), joka oli merkitty vanhaan karttaan – puolisen km kaakkoon luulemastani kivestä. Ajelin Rauvastenlahteen ja jätin auton mökkiteitten risteykseen ja lumikenkälin hirvien jälkiä pitkin kivelle.
Kivi löytyi helposti lahen rannalta. Maikonkivi oli huomattavasti suurempi kuin aikasemmin löytämäni. Vähän niinku lampaanpään muotoa.
Kiven molemmilla puolin oli pienet lipat.
Kiven ympärillä oli joko supin tai ketun jäläkiä.
Kiven pohjoispuolella rinteen yläpäässä jäi kiven alle luola, jossa Maikko on mahtunut hyvinkin makkoilemaan. Nytkin luola oli mukavasti sisustettu kuivalla karikkeella. Lehmä ei ole kyllä tuonne mahtunut. Se on ollut varmaan kiven takana piilossa.
Rannalta kiven läheisyyvestä löytyi sammaloitunut notskipaikka. Rantaa pitkin kulki vanha polku.
Maaliskuussa kevätjäät olivat ihan kantokykyiset. Palasin autolle tyytyväisenä. Maikonkivi oli viimeinkin paikallistettu.
