Tällä viikolla ollaan asuttu mutsikkametässä – muut kerää mustikkaa ja mä pompin perhosten perässä kameran kanssa. No, eilen ei näkynyt perhosia, joten jousin poimimaan mustikoita – mutta vain koneellisesti.

Tässäpä viikon perhoskuvasaalis.

Eräällä kangasmetsän hakkuuaukolla oli satoja – ellei tuhansia – sinisiipiä lennossa.

Yritin selvittää, että kuinka montaa eri lajia oli liikenteessä, mutta se oli mahdoton tehtävä. Kangassinisiipi näytti olevan se runsain laji.

Kuvistakin on aikas mahdoton päätellä mikä sinisiipi laji on kyseessä, joten en ala edes kaikkia arvuuttelemaan.

Hauskasti osa sinisiivistä on ruskeita. Tällä kangassinisiivellä on myös sinistä.

Tämä on lähes ruskea – vain aavistus sinistä karvoissa.

Puolukatkin alkavat jo punertua.

Näytti siltä, että sinisiipien lentoaika oli lopuillaan, koska perhoset olivat tosi kulahtaneita.

Muita perhosia metsässä oli harvakseltaa. Toiseksi eniten lekutteli näitä metsänokiperhosia.

Yhden ainoan pihlajaperhosen tapasin vattukkoa ympäröivissä horsmista.

Kirkkaan uutukainen nokkosperhonen etsi keltaisia kukkia metsäautotiellä. Hauskasti se kävi kokeilemassa keltaista koivun lehteä, että olisko tää makea kukka.

Hopeatäpliä oli myös ihmeen vähän lennossa. Tämäkin kovia kokenut oli ainokainen, jonka sain tähtäimeen. Jaa-a, mikähän hopeatäplä tämä lienee…

Pihan perhosbaarissa on edelleen hiljaista, vaikka isohirvenjuuri kukkii jo. Ainoastaan herukkaperhonen on käynyt parilla olusella. No, jospa se tästä villiintyy…