Pikaisen työrupeaman jälkeen ehittiin tänään vielä nautiskelemmaan hienosta talvisäästä Sorsaveelle. Sompailimme Jäppilän kautta Laajalahen laavulle, jossa tyrkkäsimme potkurit jiälle.
Luisto ei ollut ihan parrain muutaman sentin lumipinnalla, mutta viiletimme kuitenkin kävelyvauhtia noppeemmin. Suuntasimme halojen valossa tutkimaan Nuutin Säyneisen lampea (kartta), jonne ei piäse vesiteitse. Lammen veet laskee Sorsaveteen pirupellon läpi.
Pirunpellon viertä menee polku lammelle, joka on hyvin merkitty liikennemerkein.
Pirunpellon lammenpuoleisella rannalla on toinen liikennemerkki, joka näkyy ihan lammen päähän.
Tasaisen kiven päällä on puolen kuution murikka nostettu kivien päälle.
Kivi on kolmen kiven varassa.
Matkasimme lammen länsireunaa kohen pohjoista päätyä. Emäntä mittailee auringon kulumaa.
Pohjoispäässä oli suuren kiven päällä jälleen liikennemerkki.
Kiven päällä olleelta kiveltä oli näköyhteys eteläpään jalkakivelle.
Emäntä jäi tutkimaan lammen rantoja, kun suuntasin kurkkaamaan karttaan merkattua kalliopiikkiä (kartta).
Sekametsästä ilmestyi komea linnoitus.
Linnoituksen vahtina oli tämä peikko, jolla oli karmee irvistys.
Nyppylä oli tosi jyrkkäreunainen ja muistutti pienoista linnavuorta. Päällä oli puolukkamättäinen tasanne.
Jatkoin metässä ryämistä lammen itärantaa pitkin.
Emäntä huusi lammelta että hän näkee metässä mäen rinteessä punaista. Suunnistin käsimerkkien mukaan kohen suurta kiveä, jolla oli terävä nokka.
Tosiaan… Lammelle tuoijottava puolisko oli vahvasti punertava (kartta). Varsinkin keskeltä. Voisko siihen kuvitella punaisen pirun nuaman?
Palasimme lammelle potkureitten kahvoihin.
Olimme melkein kiertäneet lenkin, kun rannan rinteessä kivikummajainen herätti mielenkiintomme. Kiven suojassa oli teeri ottanut punertavat hiekkapesut ja joku muinoin poltellut tulia niin että kivi oli nokeentunut.
Kiven ilme muuttui täysin toisesta kuvakulmasta – kaatuuko vai eikö…
Nuutin Säyneisen lampi tuli kierrettyä. Kukahan se Nuuti oli?
Pötkimme kohen Laajalahenniemeä. Tässä retkuilijan tyylinäyte.
Laajalahenniemen rannan pirunpellosta löytyi jälleen asetelmia – kiviparea kivien päällä.
Toisen parin yksi kivistä oli tuettu.
Mikähän liikennemerkki tämä on?
Olikohan luolan merkki? Sellainen löytyi niemen mäen päältä (kartta).
Isohko kivi oli jäänyt könkkään parin muu kanssa.
Kiven alle jäi mukavan kokoinen tila n. 2,5 x 2,5 m ja korkeus puolen metrin luokkaa. Luola olis sisustettu mukavasti menneen kesän koivunlehillä.
Potkuroiessa alkoi tulla nälkä ja suuntasimme laavulle aurinkopylvään valossa.
Retkuilija ilahtui kuivista puista.
Saimme seuraksemme harvinaisen laavutintin. Se oli erittäin tuttavallinen. Kaikki meijän kamat tutkittiin tarkkaan – erityisesti potkurit ja kameralaukku.
Tänään laavun menussa oli tarjolla Blå Bandin mustaherukkaista riistapataa jatkettuna hernemaissipaprikaohranjyvälisukkeilla. Mjamjam…
Laavutintille oli tarjolla rukiista karjalanpiirakkaa, jonka paloja se kuskasi milloin katajapuskaan milloin laavun alle hyvään talteen.
Jälkkäriksi kuksateet piirakalla.
Siinäpä sitten naatiskeltiin Laajalahen järvimaisemastaa tulen lämmössä ja seurailtiin laavutintin piilotustouhuja. Haaska retkuilureissu tuasen.
Noita rantoja on huomattavasti helpompi kulkea potkukelkkakelillä kuin kesäaikaan. Kauniilta näyttää maisema talviasussaan.
Kuljin viime kesänä pirunpellon yli Nuutin-Säyneisen takarannalle. Taisin löytää tuon hiekkapesukiven sillä reissulla.
Lammen pohjoispäässä riittää tukittavaa. Hienoa seutua.