Tänään oli synkeä aamu – kaikin puolin, mutta läksin koskelle, jotta saisin ees ajatukset vaaleimmiksi.
Laavun saarella jokin tikka piti hirveetä mekkalaa ja aattelin sen olevan käpytikka. Hyvä, että vilkaisin…
Tämä tikka olikin kottaraisen kokoinen ja sillä oli astetta hennompi ääni. Se kolusi haapojen silmuja ja samalla mekasti ihan hirveesti.
Ilmeisesti pikkutikka. Tämän parempia kuvia en siinä myträssä kelissä saanut ja tikkakin lensi pian korkealle 30 metristen haapojen latvoihin ja sitten pois koko saarelta.
No, tulipahan piristystä päivään. Uusi lintulaji bongauslistaan.
Pikkutikka on niin söpö! Muksuna niitä seurailin saaristossa, sen jälkeen en ole nähnyt. Ehkä niitä vieläkin samalta paikalta löytäisi, jos malttaisi jäädä tarkemmin tutkailemaan.
Minä näin kesällä pikkutikan, mutta yhtään kuvaa en saanut, kun oli niin nopea. Nämä ovat hyviä, tunnistaa hyvin ja olet ehtinyt sommitellakin 🙂
Hyvin kasvaa koko ajan elislistasi 🙂 Tuo laavun saari tuntuu olevan hyvä bongauspaikka.
Tätäpä veitikkaa en ole luonnossa nähnyt. Mutta nytpä tunnistan, jos vastaan lehahtaa. Valkoselkätikan näin yllättäen rannan vanhassa lepässä kesällä.
Ansku: Tekis mieli tutustu tähän pikkuiseen paremmassa valossa.
Unii: Kyllä se on niin että näin nopeen linnun kanssa kuvan sommittelu tehdään kuvankäsittelyohjelmassa. 8)
Hullis: Laavun saari ja entisen tukin uittoväylän kivet ovat parhaimmat bongauspaikat. Johtunee varmaan siitä että saarella on paljon vanhaa lahoavaa koivua ja haapaa – lisäksi se on kosken ympäröimä. Lähes aina sulaa vettä ympärillä.
irma: Pikkutikan näkeminen oli tosi ylläri mulle. Josko itse valkoselkätikkakin elelis täällä…