Olin kesän ja syssyn mittaan ajellut usseemman kerran Heinäveen Polvijärven (kartta) soraharjurantaa ja ihaillut vastarannan kivistä mäkeä – Kivilahenmäkeä. Kävin siellä lokakuussa pikaisesti vähen ennen pimmeen tuloa, mutta mielenkiintoiset löyvöt pisti ajamaan sinne tännään uuvelleen paremmalla valolla.
Postauksen kuvat ovat molemmilta reissuilta. Lokakuussa oli vielä jokunen lehti puussa.
Jalkauvuin ensin rannanpuoleisille kallioille, kun huomasin korkeimman nyppylän korkeimmalla kohalla suuren kiven. Läksinkin kipuamaan sinne.
Sieltä se löytyi mäen korkeimmalta kohalta (kartta).
Sehän keikkui kalliolla tukikiven varassa.
Mitehän toi kivi kestää? Painoa otti vastaan aika terävä kulma. Taempi tumma kivi oli jo antanut periksi.
Kivi oli halennut kahteen osaan. Tulipa mieleen Hornanmäen uhrikivi, joka myös oli halennut. Se oli halennut sen päällä poltettujen uhritulien vuoksi. Oliko tälle kivelle käynyt samoin? Olisiko tosiaan uhrikivi?
Kiveltä avautui hieno maisema Polvijärvelle.
Hieman alempaa löytyi tälläinen asetelma – terävä kivi keskellä.
Rinteeltä löytyi muitakin kiintoisia kiviä – hattukivi oikeella kuusen alla.
Melkein tien vieressä oli aumakivi, jonka viereen oli tehty rakennelmaa. Olikohan joku yrittänyt nousta kiven selkään?
Joulukuisella mäellä oli elämee – käpytikka pajallaan.
Vaihoin takaisin rannan puoleisille nyppylöille, josta löytyi toinen halennut laakakivi (kartta).
Olikohan senkin päällä polteltu tulia?
Kävin kurkkaamassa karttaa merkittyjä isoja kiviä. Yksi niistä muistutti soffaa (kartta), jonka alla oli miehen mentävä kuiva tila.
Rannan rinteessä tuli vastaan tälläinen laavukivi (kartta).
Silleppä oli sattunut sopivasti tuki.
Nyppylän päällä pisti jo kaukaa silmään kivi (kartta), jonka alla oli punainen kivi. Kiven naama osoitti järvelle. Vaikutti ihan liikennemerkiltä.
Kiveltä olikin messevä näkymä järvelle. Lahelle oli karttaa merkitty vain yhen saaren nimi – Vankisaari. Olikohan se tuo? Ketä siellä oli pietty vankina?
Sitten löytyi varsinainen punkkeri (kartta), jonne ei kyllä mahtunut kuin makuulle.
Kiveä kannatti kallion päällä tumma ja punainen kivi.
Näin parikin ukkomehtoo ja yhtä jahtasin pitempäänkin. Eti kuvasta mehto.
Mäellä oli monenlaista töyräskivee ja muita asetelmia vaikka kuinka
Ennen pimmeem tulloo kävin kurkkaamassa Annanniemen (kartta). Niemeen menevää mettäautotietä ei oltu paljoo ajeltu viime aikoina mutta Juhtaa ei haitannut kivet, männynkävyt eikä risutkaan,
Tien vieressä suon laijassa kalliolla kiikkui kivi (kartta).
Oliko se tuettu vai ihan ite siihen asetteunut? Alla oli liuskeita tukena.
Olipas mukava pitkästä aikaa käyskennellä suopursujen tuoksussa. Kurkkasin karttaa merkitys ison kiven ja sekin oli parin kiven varassa, mutta alle ei jäänyt kummosta tilaa. Pohiskelin että missähän se Anna on? Etin mökin pohjia mutta tuloksetta.
Löysin veneen. Olikohan tämä ollut Annan vene?
Tuolla mäellä oli kolunnut aikasemmin. Sitten alkoi jo pimetä niin että piti palata aatolle ja huristella kotio tutkimaan kuvasaalista.
