Valo alkaa olla vähissä, joten siitä pitää ottaa kaikki irti. Pakkasin aamulla retkuiluvehkeet autoon ja lyhyen työpäivän päätteeksi suuntasin taasen kohen Syvävuorta – nyt viereiselle Paasivuorelle (kartta). Jätin auton maston juurelle ja läksin tarkistamaan suormimaisia nyppylöitä.
Siellä tulikin vastaan herra paasikivi.
Hipsin pirunpellon itäreunaa ja löysin ison kiven pienempien päältä (kartta).
Kun kurkkasin alle niin näin supikoirakarvareuhkan hipsivän verkkaisesti pois kiven alta. Varsin tilava kiven alunen – nelisen metriä pitkä – haiskahti voimakkasti kuselle. Supi tais tehä tuoreet reviirimerkinnät. Sain supiin vielä näköyhteyden kun hyppäsin kiven päälle – kuvaa en kerinnyt ottamaan.
Onko vielä niin lämmintä ettei se ole mennyt koisii luolastoon?
Luolasto löytyikin muutaman kymmenen metrin päästä parin ison kiven alta.
Suuaukon karikkeet kertoivat liikenteestä. Olikohan siellä jo jokunen supi koisimassa?
Pirunpellon länsireunalla oli pienoinen jyrkänne, josta löytyi mielenkiintoisia asetelmia.
Ihme ja kumma kuinka n. 3-4 m x 3-4 m x 1 m kivi pysyi noin pienellä kosketuksella jyrkäntellä. Tukikiven täytyy jatkua syvälle kivien väliin.
Kiven ja kallion väliin jäi tilava luola (kartta) pituutta 3-4 m ja korkeutta reilumetri. Kuivaan makoiluun juuri passeli.
Tätä pirunpeltoa siis kiersin. Jatkoin matkaa Paasivuoren huipulle.
Paasivuoren korkeimmalla kohalla oli paasikivi (kartta) – tietenkin.
Kivi oli tuettu asentoo kahella kivellä ja alla oli pyöreähkö punainen kivi.
Etupuolelta selvisi mihin asentoon. Kiven alaspäin oleva nokka osoitti kohen maisemassa näkyvää Paljakka-järveä, josta alkaa vesireitti pohjoiseen – Suvaksen ja Vehmersalmen kautta Kuopioon. Tulipa mieleen ettei vaan tässä olisi muinainen tienviitta. Samanmuotoinen Vehmersalmen Jalkakivi osoitti myös kohen läheistä järveä.
Tässä maisema kuva yli hakkuuaukeen kohen Paljakkavuorta ja Paljakka-järveä. Tänään on kulunut kansallisvalokuvaajamme I. K. Inhan syntymästä on 150 v. Sen kunniaksi käsittelin maiseman hänen tyylillään. Malja Inhalle!