Tän päivän retkuilukohteena oli Artun ja Jussin kanssa Rautalammin ehkä korkein vuori – Iso Niinivuori (kartta). Kartan mukaan vuoren kolmiomittauspiste on korkeuvessa 211.2 kun Kalajavuoren 201.8.
Nousimme vuorelle kaakosta, jossa ensin testasimme Juhtan nelivetoa ns. kutsutulla mettäautotiellä. Takapenkillä hirvitti mäen nousu, mutta Juhta suoriutui mallikkaasti ilman sutimista.
Suuntasimme kohen vuoren huippua koluten paljakkakallioita. Kallioilla oli monia ihmiskäen tuotoksia – aika varmoja sellaisia. Niitten ikää ei kyllä voinut kuin arvailla.
Tällänen neljän kiven päällä keikkuva kivi (kartta) sain jo Artunkin pohtimaan syntymekanismeja.
Siinä aluskivet.
Hiukan ylempää löytyi nokkakivi (kartta).
Nokka oli litteä.
Ympärillä oli pyöreämuotoisia kiviä.
Oli kaikenlaisia kivilatomuksia. Tämä näytti vanhalta nuoripaikalta, tosin palanutta puuta ei löytynyt.
Kummallisen mallisia kiviä oli nosteltu isompien kivien päälle. Osa oli aseteltu kalliolle kuin hautakiviksi.
Löytyi myös luonnon muovaama portaikko.
Asetelma kummallisimmasta päästä.
Tässä asetelmassa oli laakakivi nostettu toiselta reunalta ilmaan ja päällä litteitä kiviä. Eessä oli kuin paistinpannu. Alla kivien välissä olisi mahtunut pitämään tulta.
Jussi valloitti ensimmäisenä vuoren huipun, josta löytyi juuri ja juuri pystyssä pysyvä kolmiomittaustorni. Kukaan ei suostunut kiipeämään torniin.
Tutkimme vuoren karttaa merkityt suuret kivet ja huipun lounaanpuolelta suon reunasta löytyikin mielenkiintoinen kohe.
Iso kivi oli ilmassa punaisen kiven avulla.
Jatkoimme länteen ja matkalla tuli vastaan nokkakivi – nokka ilmassa kiven avulla.
Länsirinteeltä löytyikin iso rapakivimöhkäle.
Aika massiivinen paikalleen hajoava murikka.
Siinä se keikkui kallion reunalla.
Länsirinteeltä löytyi vuoren ainut näköalapaikka.
Tällä kertaa jäi vuoren pohjoisosa ja Sorvanloilon rotko tarkastamatta mutta tänne vielä palataan…