Töllistelimme tänään Mutran kanssa toisiamme – ihan vain hetken. Viime tapaamisesta olikin jo aikaa…

Se oli kalassa uittouomalla ja huomas minut ennemmin – kurkkas pari kertaa ja sukelsi…

Se nousi pintaan kauempana ja töllisteli mua hetken – meinasi lähteä uimaan mun suuntaan , mutta… sukelsi… ja hävis sen myötä. Kävin tuossa kohdin rannalla ja siinä oli saukkopolku kivien alle. Oliskohan siellä “pesä”?

Kun kävin kanavilla ja tulin uudelleen uomalle. Se oli taas äkännyt mut ensin ja vedessä ei näkynyt muuta kuin renkaita, kun se sukelsi kohden “pesää”, jonne renkaatkin hävis.

Niin, olihan siellä karojakin ja pilvettömältä taivaalta paistava aurinko, mutta puista oli tippuneet lumet – tai lunta oli vähemmän.