Sääksvuori Kangaslammin ja Heinäveen rajamailla on ollut mielessäni pitkän aikaan. Ensimmäisen kerran sen avolouhoksella tuli käytyä oppilaitten kanssa pari vuotta sitten. Viime kesänä sinne veti museojuna ja tällä viikolla monkerroksiset jyrkänteet (kartta).
Kesän kuvahaavista löytyi vielä pari käyttämätöntä junakuvaa.
Ukko-Pekka 1009 puskee Sääksvuoreen.
Saman reissun paluumatkalla poikkesin mettäkoneuraa myöten Sääksjärven Lylylahen ja jyrkänteen väliin. Karttaa merkitty iso kivi osottautuikin nähtävyyeksi. Sellanen nelimetrinen lohkare oli jäänyt kenoon kalliota vasten (kartta).
Alle jäi mukavan kokoinen lippalauola mutta erittäin kostea.
Jatkoin matkaa ja ihastelin kommeita jyrkänteitä.
Osa rinteestä oli pyöreempää ja kääntynyt sissään päin.
Lylylahen nimi voisi viitata, että sitä pitkin olisi hiihelty ja kurkin kallioilta mahollisia kalliomaaksia. Tämmönen kuvio löytyi 10 m korkeuvesta – oranssia on korostettu kuvankäsittelyltä. Eipä tuosta mittään kuviota taija syntyä.
Parraimmillaan seinää oli kolmatta kymmentä metriä. Bongasin kallioilta pari korpin pesää. Toinen oli ollut asuttu tänä kesänä.
Palasin saman jyrkänteen reunalle tällä viikolla.
Sieltä oli kommee näkymä Lylylahelle.
Jyrkänteen reunalta löysin töyräskiven (kartta).
Se oli tuettu punaisella kivellä.
Kiersin jyrkänteitä ja metsä jyrkänteitten välissä oli koskematonta useita kymmeniä vuosia.
Tämän voisi nimetä sateenkaarikallioksi. Kallion pintaa pitkin valuva vesi kimmelti sateenkaaren väreissä.
Nousin vuoren korkeimmalle kohalle, josta löytyi kolmiomittaustornin jäännökset ja vierestä puolikaaren muotoinen kivilatomus (kartta). Selvästi aseteltuja. Mikähän lie tarkoitus?
Jatkoi kohen junaraan puoleista jyrkänteen reunaa. Vastaan tuli laakakivi (kartta), jonka toinen reuna oli nostettu kahella päälekkäisellä lattanalla kivellä.
Siinäpä on saanut noita asetella, jotta pysyvät paikoillaan.
Vuoren paljakalta löytyi kiviasetelma, joka muistutti vanhaa nuotiopaikkaa (kartta). Paikka oli niin sammaloitunut, ettei siitä erottanut poltettuja puita.
Jyrkänteeltä aukeni muikee näkymä.
Reunalta löytyi tuettu laakakivi (kartta). Olikohan siinä polteltu uhritulia?
Vielä oli ruskaa jälellä. Pilkottiko horisontissa Lehtimäki vaiko Hiisivuori vaiko molemmat?
Laskeuvuin jyrkänteen alle.
Siellä ennen lahen rantaa tuli vastaan tälläinen asetelma.
Pystyy tuettu yli kaksi metrinen kivi (kartta). Tulipa mieleen taas seitakivet.
Vieressä oli jyrkänteestä tipahtanut suuri kymmen metrinen lohkare, jonka rannanpuolieselle reunalle jäin lippaluola – pituuttaa vajaa kymmenisen metriä. Tulisteluista löytyi vanhoja jälkiä.
Siellä se paasi nakotti jylhän seinämän vieressä.
Nousut ja laskut jyrkänteille alkoi vetää veltoksia ja läksin palailemaan autolle. Lahen rannasta nousevaa pengerpolkua ihmettelin. Se hävisi nopeasti kuusikkoon. Kattelin vanhoja karttoja muttei mitään polkua tai tietä…
Paluumatkalla mettäkoneuran alussa ihmettelin talouskuusikossa kymmeniä suurilehtisiä lehtipuun nuorikoita. Ne osottautui metsälehmuksen eli niinipuun taimiksi. Kummallista. En nähnyt missään aikuisia puita.
Autolla hirvikärppäsiä nyppiessä huomasin jotain oranssia vilahtava läheisellä suon lämpäreellä. Aloin viheltelemmään ja kohta ol harvinaisluatuinen aeto savolaenen kuukkelpariskunta kummastaelemassa varsinaesta viheltelijöö.