Kerran talvessaan pitää saada matikkakeittoo – se riittää – ehkä toisenkin, muttei enempää.
Eilen tarjoutui siihen tilaisuus, kun läksin Kuuhankavedelle verkoille tuuraamaan toista kokijaa.
Verkkojen alkupäässä olikin jäänyt kiinni…
… noin kilonen mätimatikka. Loppupäästä nousi vielä hauki.
Pohjoisen auringonlaskumaisemaa hallitsi Ohenmäki.
Matikkaa piti sulatella saunassa pari tuntia, että päästiin nylkemään. Leveä kärkiset pihdit ovat parhaat tähän touhuun.
Herkut kerättiin omalle lautaselle.
Keitto kasattiin mökiltä löytyvistä aineksista: matikka paloina, sen maksa ja mätipussit, perunoita, sipulia, kokonaisia maustepippureita, suolaa ja vettä.
Tässäpä valmis keitto, joka oli tosi herkullinen. Nam…
Saispa nyt lusikan käteensä = )
Niinpä… Virtuaali syönti ei lihota. 8) No, eikä kalasoppa muutenkaan, kun tätä ei sotketa millään voilla tai maidolla. Kuvasta unohtui ruisleipä – tietysti.
Alkukuvat ovat hienoja ja lopullinen tuloskin, mutta noista sisäelinkuvista en niin tiedä 😉
Keitto kyllä näyttää herkulliselta ja söisin ilman muuta, vaikka en ole koskaan maistanut. Juuri ja juuri kehtaan myöntää.
Uuna: Nyt heti kalakauppaa ja ostamaan matikka. Multa saa vaikka tarkemmat keitto-ohjeet. Sehän kuuluu jo suomalaiseen yleissivistykseen syödä kerran vuodessa matikkakeitto. Nyt on sesonkiaika – matikan kutuaika. Kalakaveri muisteli, että juuri matikan maksa oli sen mummon herkku. Me taas taistelimme noista mätipusseista – onneksi niitä oli kaksi 8)
Ruumisko- se on tuo saari ensimmäisessä kuvassa?
Vähän niinkuin meidän mökiltä katselisi.
Kari V.: Ruumissaarihan se. Taisin olla sitten aika lähellä teidän mökkiä.