Palasimme Havukkaan mustikkaan. Nyt kohteena oli saaren eteläpuolisko, jossa on lähes yhtä korkea vuori kuin Havukka. Emäntä jäi vuoren rinteille mustikkaan ja minä läksin kiertelemään ympäriinsä.
Tarkastin ensin länsiosan jyrkänteen.
Välillä joutuu ihmettelemmään näitä luonnon asetelmia (kartta). Tuonnekin toiseks alimmaisen kiven alle jäin ihan suojaisa immeisen mentävä tila.
Sen kukkulan päällä ei ollut mitää ihmeellistä, joten jatkoin etelään kohen karttaan merkittyjä isoja kiviä.
Sutmonsalmen rannalla tuli vastaan silokallioinen jyrkänne – ihan eri tyylinen kuin Havukan rosoiset – pituuttaa satasen metriä ja korkeutta toista kymmentä metriä. Jatkoin matkaa rantaa pitkin.
Ensimmäinen karttaan merkitty kivi alkoi pilkottaa ryteikön läpi (kartta). Korkeutta oli neljättä metriä. Se oli kolmikon suurin.
Kiven rannan puolelta löytyi pieni lippa jossa oli pietty suojaa ja tulija. Kiveltä oli näköyhteys toiselle kartan kiville.
Siitä oli hauskasti irronnut palanet joka antoi myös immeiselle suojan. Tulistusta ei ollut merkkejä.
Kolmannenkin kiven alle olisi päässyt suojaan. Kivi oli halennut ja yläosa liukunut niin että väliin jäi kuiva tila.
Nousin vuoren päälle. Sutmonsalmi pilkotteli puitten välistä.
Kuljeskelin vuoren rinteitä ja tulin pohjoispuolelle, jossa rinne laskee suolle.
Sielläpä tuli oikeen kummajainen vastaa (kartta).
Kuin ihmeen kaupalla liki kuution kokoinen kivi pysyi toisen päällä. Kannatin kiven alla oli ilmeisesti ketun tai mäyrän onkalo, joka ei näyttänyt olevan tänä kesänä olleen käytössä.
Näytti siltä että kivi oli samaa ainesta kuin kannatin kivi. Eli ympäriltä oli lohjennut paloja pois. Olisko tämä mahollinen seitakivi? Oli se sen verran omituinen rakennelma.
Paluumatkalla silokallion päältä löytyi toinen kummajainen (kartta). Pienen bussin kokoinen kivi muistutti veneen keulaa tai valasta.
Olikohan kivi ollut vuoren toisella puolen, jolloin jää oli kuluttanut sen pinnan pyöreäksi ja sitten lähtenyt jään mukaan ja kiepsahtanut ympäri.
No, ei voi ku ihmetellä.
Havukasta saimmekin hyvät mustikat talven varalle pakkaseen – ja vielä jäi vaikka kuinka…
