Joskus se kohteen löytäminen on vaikeeta – joskus ei – nyt oli. Huttusen Antti sai Retkipaikkaan vihjeen kiikkukivestä Leppävirran Kotalahessa. Vihjeen perusteella päävyttiin niitä ettimään Karivuorelta. Minä kävin siellä parriinkin otteeseen kolumassa talaviaikaan ja Antti kerran. Ei löytynyt.
Kun kahlasin Leppävirran paikannimikortistoa niin sieltähän se löytyi. Oltiin koluttu väärää vuorta. Kortin mukaan kiikkukivet ovatkin Venemäen etelärinteellä silokalliolla.
Läksin maanantaina ottamaan selvää. Ajelin Mäkrämäkeen ja käännyin Unimäentielle ja Unimäellä käännyin Antikkalantielle ja jätin auton parkkiin voimalinjojen alle. Läksiin siitä kohen Venemäen paljakoita.
Täälläkin oli pupu vartiossa.
Heti ensimmäiseltä kalliolta löysin kiikkukiven – kokoa n. 1 x 1.5 x 0.5m (kartta).
Sain sen kiikkumaan muinaisilla 70-luvun discorytkytysliikkeillä. Tässäkö se oli – näin pieni? Läksin kouluamaan Venemäen paljakoita eteenpäin.
Parikyt metriä kiikkukivestä koilliseen löysin kiven, jonka alle jäi parin immeisen mentävä kolo.
Kivi oli kallion ja parin rosoisen kiven varassa. Nostettu – ehkä ei.
Silokallioilla oli kävelty ennenkin.
Jalkakivi tuli vastaan. Nostettu – ehkä ei.
Kiersin tien ja silokallion väliseen louhikkoon ja sieltä löytyi tällänen haaska lippakivi.
Kurkin olisko lipan alla maalauksia.
Vierestä – ihan tien läheltä – löytyi kivipari kallionyppylällä.
Toinen oli alasimen mallinen. Eivät kiikkuneet. Nostettu ja aseteltu – ehkä ei.
Kiertelin vielä voimalinjan alla ennen autolle paluuta ja nautiskelin vihoinkin aurinkoisesta kesäpäivästä. Seurailin korppien kokousta ja ihana lämmin tuuli vei mennessään 1000 ja yksi kärppästä.
Pöh, yksi kiikkukivi löytyi mutta kiviä piti olla useampi? Päätin palata mäelle vielä tiistaina.
Aikani kierreltyäni palasin kiikkukivelle ja löysin tosi pieniä kiikkukiviä. Tämä oli uunipellin kokoinen ja selvästi nostettu kivelle.
Sammaleesta löysin ohuen lohkenneen kivilohkareen, joka oli nostettu pienen kiven varaan ja sen sai kiikkumaan yhellä jalalla.
Vierestä löytyi vielä kolmas ja samallalailla kiven varaan nostettu. Kiikkui myös yhellä jalalla. Että löytyihän ne vaikka eivät suuren suuria olleetkaan.
Kuvailin palatessa voimajohtojen alla perhosia. Tämä karvanaama suostui oikeen poseeraamaan.
Muuten jos käätte keikkumassa kiikkukivellä niin kannattaa samalla kurkistaa Venemäen toisella puolen oleva muinainen viinankeittoluola.