Tuossa kesän alussa kävimme emännän kanssa tarkistamassa Henrik Laitisen vuonna 1877 dokumentoiman mielenkiintoisen kohteen Kulhavanmäellä (kartta) Vehmersalmen ja Leppävirran rajalla.

Henrik Laitisen muistiinpanot raunioista

Hänen mukaansa Kulhavanmäellä olisi melkein 20 hautakumpurauniota, joista yhen hän oli kaivanut auki ja löytänyt hiiltä, ruumiin tomua ja kvartsi-iskoksia. Kvartsi-iskokset viittaisi siihen että kyseessä voisi olla kivikautinen hautaraunio.

Google Earthin Ilmakuva mäestä

Google Earth ilmakuvakin näytti että mäki onkin entistä peltoa – tai aukkoa, jossa on useita rykelmiä. Olisiko nuo niitä hautaraunioita? Pohjoispää aukosta on ihan tasaista. Menikö keskellä vanha tie, kuten kartta näyttää?

Ajelimme Soisalon pohjoispäähän ja ajoimme vahingossa ohi mäelle vievästä tiestä, mutta emme kääntyneet takaisin vaan kurvasimme Pajumäentielle ja lähestyimme mäkeä pohjoisesta Räsässuon eteläpäästä. Mäelle oli helppo kiivetä suuressa avarassa kuusikossa.

Pupu

Pupu ihmetteli mäen alla että mitä nuo tiällä könyää.

Tulimme vanhan pellon laitaan, jossa oli kasattu kiviä – olisiko traktorilla työnnetty jontkaa? Mielessä kävi että siinäkö ne kivet nyt oli – onko aukolla enää mitään?

Hautaraunioita

Kuten ilmakuva näytti pellon pohjoispää oli tyhjä raunioista mutta eteläosasta löytyi heti raunioita vaikka kuinka.

Hautaraunioita

Kiertelimme metrisessä pajukossa ja etsimme kivikumpuja. Oli monen kokoista kasaa. Osa siistimmin lavottuja – osa ei.

Hautaraunioita

Osa hukkui pieniin kuusiin, pihlajiin tai pajukkoon.

Hautaraunioita

Osa oli sammaloitunut lähes kokonaan.

Hautaraunioita

Joissain näytti olevan kasaan kuulumattomia kiviä. Laitisenkin mukaan päällä oli ennen vain pieniä pyöreitä kiviä.

Hautaraunioita

Emme mielestämme huomanneet kasoilla mitään järjestystä.

Hautaraunioita

Pohimme että miten nämä eroaa kaskiraunioista tai vaan kivikasoista, johon on kasattu pellolta kiviä? Huomasin yhessä kasassa reunakivet: suurempia tasasivuisia kiviä, jotka oli asetettu kaaren muotoon – kuvassa pari ihan eessä. Näytti siltä että pyöreät kivet oli ladottu niitteen sissään. Nämä näytti järjestelmällisemmin rakennetulta kuin vain että kivet olisi heitelty kasaan. Tosin osa päällyskivistä näytti että ne oli heitetty kasaan myöhemmin.

Kulhuanmaki hautaraunioalue

Mäellä oli hieno tunnelma – tasainen pyöreähkö laaja kumpu. Löysimme kaiken kaikkiaan pellon eteläpuolelta 16 kumpua.  Otin kummuista koordinaatit kännyn karttaplotterilla ja kameran GPS-tallentimella, mutta tiiot eivät vastanneet toisiaa. Paikat heitteli parikymmentä metriä.

Olikohan tämä tosiaan kivikautinen hautausmaa? Muinaisjäännösrekisteritä ei löytynyt tietoa paikasta. Oliko tieto paikasta unohtunut Laitisen muistiinpanoihin? Oliko pohjoispuolen pellolla ollut myös raunioita? Pohjoisosan länsipää oli ilmakuvan mukaan aukkoa mutta se oli niin pöpeliköitynyttä taimikkoa että sinne emme kurkanneet.

Suuri koivu

Kuin mäen vartijana, pellot jakavan kiviraunion päässä kuusikon reunassa suuremmalla kivirauniolla kasvoi vanha iso koivu.

Suuri koivu

Se oli kolmihaaranen mutta aikojen myötä siitä oli katkennut haara tai pari.

Suuri koivu

Emäntä antaa vähän mittakaavaa miten paksu koivu oli tyveltä. Olipa hieno paikka tämä Kulhavanmäk.

Emännän äksönkamerakuvaa mäeltä.