Vietettyämme synttärijuhlat Haapsalussa palailimme Tallinnaan pikkuteitä pitkin. Olimme jo ennen Haapsaluun asettumista käyneet katsastamassa Kiltsin lentokentän seutuja.
Tänä vuonnahan suuri osa Suomen muuttolinnusta jäi jumiin Viroon kevään kylmien säitten takia. Sen huomasi. Lintuja oli paljon joka paikassa. Tässä räystäspääskyt noukkimassa pesänrakennustarpeita Rohukülan satamassa (kartta).
Kiltsin lentokentän kasarmirakennuksilla tavattiin julmettu etana.
Haapsalusta suuntasimme auton kohen Viron luoteisrannikkoa pikkuteitä pitkin ja kattelimme mitä sattuu tulemaan vastaan.
Ensimmäisenä tuli vastaan Salajoen karstialue (kartta). Noin puolentoista kilometrin pituinen matka joesta virtaa maan alla. Sen päällä kasvoi rehevä lehto, joka oli suojeltu.
Seuraava kohteemme löytyi, kun poikkesimme hieman länteen – Nooarootsista Saaren kartano (kartta). Kartano on kunnostettu täysin raunioituneesta, baltiansaksalaisille kuuluneesta kartanosta, joka kuuluu etelleen von Rosenien perheelle.
Kartanon läheisyyvessä pesi kattohaikara. Matkalla nähtiin lukuisia kattohaikaran pesiä.
Jatkoimme kohti pohjoista. Pysähyimme Roslepan kappelilla (kartta) ja tutkimme hautausmaan hautamerkkejä. Olimme muinaisella ruottalaisasutuksen alueella. Hautamerkeistä suurin osa oli 1800-1900-vuosisatojen vaihteesta ja nimet merkeissä olivat lähes kaikki ruottalaisperäisiä.
Jarkoimme etelleen kohti pohjoista. Lehtomaisema alkoi muuttua kuivaksi kankaaksi. Suuret kivet olivat harvinaisia ja nekin oli merkitty karttaa. Tässä eräs: Dirhami rahn (kartta), jonka päällä kasvoi kalliokieloja.
Jatkoimme vieläkin kohen pohjoista. Sitten tuli meri vastaan. Pyörähimme Dirhamin satamassa ja koukkasimme Roslepan kappelin kautta Spithamiin.
Põõsaspean niemi (kartta) on Viron mantereen luoteisin niemi. Se ulottuu kapeana kivisenä harjanteena kauas merelle. Põõsaspean niemi on kuulema yksi parhaista paikoista seurata vesilintujen muuttoa.
Olihan niemellä nytkin lintuja. Merilokki hautoi pesässään.
Niemellä oli hauskoja kiviä, joista taskut täyttyi noppeesti.
Rannat oli täynnänsä sinisimpukan kuoria.
Tylli ei tykännyt meijän tiirailuista. Sillä oli ilmeisesti pesä lähellä.
Meillä alkoi jo olla nälkä ja päätimme jättää Nõvan hiekkadyynien virkistys- ja suojelualueen tutkimisen ens kertaan.
Piipahimme vielä nopsaan Nõvan satamassa.
Satamassa oli hauskoja retro-viikinkiveneitä (kartta).
Satamassa kasvoi savolaeselle ootoja kasveja. Pitänee kaivaa kasvikirja esille.
Sataman viereisestä rannasta sai vähän osviittaa millainen ranta virkistysalueella olisikaan ollut. Mutta se jäi ensi kertaan…
Ajelimme kohti Tallinnaa ja tankkasimme illaksi halpaa ruokaa, viinaksia ja bensaa matkan varrelta.
Kiitos Anssi upeista kuvista (niinkuin aina). Olipa mukava reitti mukavassa seurassa.
Kiitos kiitos. Kuten myös…