Jussin matkassa jatkoimme Muuratsalon kierrosta. Otimme selvää mikä on Ramin kuntopolku ja polun liikaa aurinkoa saaneissa kylteissä mainostettu Tapion alttari.
Löysimme tienvarresta kyltin, jossa kerrottiin Tapion alttarilla vierailleen 11 000 kävijää. Kyltissä matkan pituuveksi ilmoitettiin 3 km ja Lullinvuoren valloituksen jälkeen niin pitkä rymyäminen rupesi arveluttamaan. Kurkkasin geokätkökarttaa ja sen mielestä alttarin kätkölle oli vain 400 m matkaa. Päätimme sitten lähteä selvittämään alttaria.
Ensin tuli vastaan komea parin kymmenen metrin korkuinen pystysuora jyrkänne, jonka kolossa jätösten perusteella oli pesinyt korppi.
Seurasimme seinämää ylöspäin.
Polun varressa tuli vastaan ensimmäinen maasta irti nostettu kivi, joka nojasi kallioon ja pienempää kiveen.
Tässä kohtaa katsoimme että lähemme omille poluille, jottei tartte 3 km kiertää. No, taisimme kiertää paljon enemmän ennen kuin pääsimme Hakolanvuoren huipulle.
Huipulla tuli vastaan nokkakivi, jonka päälle oli nostettu pienempi kivi.
Itse Tapion alttari (kartta) löytyi siitä muutaman kymmenen metrin päästä. Kalliosta irronneen lohkareen päälle oli vieritetty pienempi lohkare, joka oli nostettu kolmen jalaksen päälle. Nettitietojen mukaan asetelman oli nimennyt geologi Aimo Kejonen.
Pitäs olla aikamoinen sattuma, jotta jääkausi olis kivet nakannut tolleen…
Muutaman kymmenen metrin päässä avautui paljaskallio, jossa näytti olevan asetelma mahollisia käräjäkiviä.
Seuraavalla nyppylällä oli taasen kivi nojallaan kiveä ja kalliota vasten.
Kiven päältä avautui hieno näkymä Jyväskylän suuntaan. Päätimme palata autolle Ramin kuntopolkua pitkin, joka osottautui lyhimmäksi reitiksi.
Jokaisella vuoren päällä olevalla paljakalla tuli vastaan jokinmoinen kiviasetelma.
Muutamista kohista avautui hyvät näkymät Päijänteelle. Oltiinhan sen pinnasta n. 120 m ylempänä.
Taas uus asetelma.
Ja vielä yksi…
Rinnettä alaspäin mentäessä tuli vielä vastaan kalliosta lohjennut pöytä.
Jopas oli vuori. Mitähän muinaiset alkuasukkaat ovat vuorella touhunneet?
