Olen tässä viikon verran joka päivä kuullostellut, että tässäpä kylillä pitää mekkalaa haukka. Mainitsin asiasta ihan naapurille. Olen sitä useasti lähtenyt katsomaan mutta ääntä enempää en ole nähnyt.
Äsken se kiekuminen kuului naapurista. Menin puun alle ja ihmetyksekseni puusta lähti lentoon alle räksän kokoinen ruskea lintu. Täh, eikö se ookkaa haukka?
Sitten sain sen tähtäimeen.
Ei kummosia kuvia, mutta tuntomerkit jäi kennolle.
Lintukirjaa selatessa tuli nappiosuma – käenpiika. Ihan uus tuttavuus mulle. Kävin sitten naapurillekin korjaamassa erehdykseni.
Hieno saavutus tämäkin, jos et ole ennen nähnyt, en muuten minäkään.
Täällä kukkui sentään käki, mutta piikaa ei ole näkynyt.
Siellä bongaillaan uusia lajeja. Kyllähän käenpiiasta on kuullut puhuttavan, mutta harvemmin kuvissa näkee, saati sitten ihan livenä.
Että käki teettää ensin lapsensa toisilla ja sitten sillä on vielä piika lapsenlikkana! Saisi käki jo hävetä kun kukkuu pitkin mäkiä.
Iisi
Uuna ja Pehnyt piirto: Uusi ihmetys mullekin.
Iisi: Kyllä on piika yhtä kova ääninen kuin itse käkikin. Pitkin iltaa täällä kailottaa…
Käenpiika taitaa pesiä pönttöönkin. Kaverini kuvasi viime kesänä kotipihansa linnunpöntössä pesivän käenpiian. On se erikoisen näköinen, tikkalinnuksi.
irma: Niipä tietysti – tikka. Siitähän se äänikin…
Käenpiika on vaikea kuvattava. En ole itse onnistunut samaan siitä kuvaa. Tänne on ilmestynyt tänä keväänä oikein käenpiika-armeija. Ikinä aikaisemmin sitä ei ole ollut täällä niin paljon. Ääntä (joka todellakin muistuttaa esim. nuolihaukkaa ja pikkutikkaa) kuuluu joka puolelta.
Hullukaali: Vaikea löydettävä – varsinkin kun etsi kolme kertaa suurempaa lintua 8) Kailotus jatkuu vaan…