Perslammen lippaluolan takaa kuusien välistä pilkotti jotain kivistä.
Rinteessä avautui pirunpelto. Olikohan Perslammen suuri järkäle kierinyt tätä peltoa alas? Mäen alla oli muutama muukin sen näköinen iso murikka.
Kivikossa riitti koloja tutkittavaksi ja sieltä löytyi tälläinen pöytäkivikin.
Lohkareitten välistä löytyi monia luolia – sellaisia 2-3 m suuntaansa ja korkeus vaihteli kivien asennosta riippuen senteistä metriin. Kun kurkkailin rakojen pohjalle, kiinnittyi huomio pohjalla oleviin punaisiin kiviin – sattumaa? Kun kiipesin vuoren päälle niin siellä oli pyöreä megaliittikivi, joka oli nostettu ilmaan juuri punaisella kivellä.
Eräs tasaisemmista ja suurimmista luolista oli asuttu. Asukas ei ollut paikalla. Bongaa naamioitu asumus kuvasta.
Kiipesin vuoren päälle ja siellä tuli vastaan suoraa seinämää.
Tämä kivi taiteili painovoiman kanssa.
Suoran seinämän päältä löytyi E-kirjaimen mallinen kalliohalkeama (kartta).
Halkeaman pituus oli muutama kymmenen metriä. Halkeamassa oli siellä täällä kiviä ja pohjalla vielä jäätä.
Halkeama oli leveimmillään reilun metrin luokkaa ja syvimmillään arviolta 4-5 m. Taustalla pilkottaa Kivilampi.
E-kirjaimen alaosa päättyi kuutiomaisista kivistä muotoutuneeseen louhokseen, jossa kasvoi pyhäpuu pihlaja.
Kolusin rinnettä alaspäin ja ihmettelin rakosia – ja lohkareita ja niitten painovoiman tasapainottelua. Ketun kolokin löytyi.
Tältä kalliohalkeaman alapuolinen rinne näytti. Tuo kuutiokivitorni hallisti maisemaan. Oisko muinainen seitakivi?
Laskeuvuin notkelman pohjalle. Tuolla ylhäällä olin äsken.
Notkelman pohjalla virtasi puro. Pohiskelin että tässäpä olisi soma metsäpirtin paikka.
Ei tarvinnut kun kääntyä ja tähyillä. Muutama metrin päässä oli kuoppa. Olisko asumuksen tai purnun pohjat?
Purossa virtasi kevättulva. Majavakin oli käynyt maistamassa ison haavan juurta. Olikohan ollu pahanmakuinen, kun homma oli jäänyt siihen? Palasin puroa pitkin Perslammelle ja kipusin siitä autolle.
