Kivimäensalon käväsy pari viikkoa sitten oli niin pintapuolinen, että päätin tutustua lissee lohkareiseen alueeseen. Kaivelin viesteistä kyläkirjan kuvan, jossa käsinpiirretyllä kartalla oli vihiä parista luolasta Patlikkovuori – Perselampi – Pohjois-Vuorijärvi alueella.
Ajelin Persemäen päälle ja läksin laskeutumaan Perselammen rantaa – mistähän moinen nimi? Ylitin puron ja suuntasin karttaan merkitylle isolle kivelle. Matkalla tuli vastaan julmetuita lohkareita ja ihmettelin miksi ne ei ole kartassa. Kyllä pittää karttamerkin kivi olla sitten tosi iso.
No olihan se – omakotitalon kokoinen (kartta). Hankalasti se makasi keskenkasvuisessa kuusikossa, joten sen kokonaan kuvaaminen oli mahotonta.
Lammen puoleiselle reunalle muodostui suurehko lippaluola – kokoa arviolta 10 x 5 x 05.-1.5 m.
Kyllä siihen puolen kymmentä majottas kuivasti. Pohja oli moreenia ja rapakiven paloja. Notskia oli pietty useassakin kohassa, mutta hiiltyneet puut kasvoivat jo sammalta. Joku lintu oli peuhannu hiekassa.
Perillekin mahtuus mutta oli aika kivistä.
Aikamoinnen murikka oli jäänyt kenolleen kivien varaan.
Kiersin kiveä ympäri.
Takapuolella oli myös pieni lippa.
Kiven ympärillä oli louhikkoa ja osa kivistä oli jäänyt hauskasti päällekkäin.
Olikohan tämä se luola josta kyläkirja vinkkasi? Ei ehkä – jatkoin matkaa jyrkänteelle…