Vahtasin eilen sääennustetta, josko tuo laskis yöksi pakkaselle. Illalla mittari näytti -0.1 °C ja aamulla -0.3 °C. Eiköhän se ole ollut enemmän järvellä ja jäävyttänyt sulan pinnan. Sääennuste lupaili sateetonta puolille päiville asti, joten het herättyä ja kaffet imastua suuntasin Riihiniemeen.
Kyllähän se kohva kesti potkuria, kameravehkeet, miehen ja eväät. Taustalla Riihiniemen Elsan kivi. Liekkö Elsa siinä kalastellut vai mistä nimi?
Kaikkialla kohva ei kestänyt vaan piti ettiä kestävämpää paljasta pintaa. Kohteeni oli Kaitasaari. Kontioselällä sainkin tuulelta hyvät kyyvit kun käännyin Kytösaaren jälkeen kohti pohjoista. Kaitasaaren kapealla kohalla ylitin Kärkisenniemen ja hetken päästä olinkin perillä.
Kaitasaaren retkisatama (kartta) on Leppävirran kunnan ylläpitämä ja palveluina löytyy sauna, nuotiopaikka, WC ja jätepiste. Saunassa on myös kamiinalämmitteinen saunatupa tuolineen ja pöytineen. Siistin oloinen paikka ja hyvin hoijettu. En kattonu oliko puita…
Nuotiopaikalla pistin pystyy aikasen lounaan – elikkä olisko se hienosti runssi.
Jälleen kerran tuunattu risukeitin oli kokeilussa eka kertaan ja vaikka tuuli navakasti niin se toimi hyvin. Paremmin kuin etellinen versio.
Blå Bandin välimeren kanapastasta riitti yllin kyllin syötävää vaikka olis hiiloksella vielä kärventänyt makkaratkin.
Netistä olin löytänyt tietoa lähistöllä makaavasta lotjasta. Se löytyikin ihan vastapäätä retkisatamaa Juminsaaren takana olevan pienen saaren rannasta (kartta). Kuvituksia lotjasta etellisessä postauksessa: Vanha, mennyt ja entinen VI.
Palasin Riihinimeen alakuun samoja jälkiä kuin tullessa ja sitten tutkailin Halaan pikku saarien rantoja ja puikahin Mäkränselälle Lehmisalmen kautta. Selällä potkiessani alkoi tuivertaa lunta – aivan kuten ennuste lupaili. Se ei enää haitannut loppumatkaani.
