Alkuviikosta näin koskella karoja – kaukana. Tänään osasin sitten hiiviskellä karapaikoille.

Tutulla karapaikalla nakotti pohjoisen vieras. Antoi kuvata rauhassa, mutta kotona huomasin tän pimeän vuodenajan tuskan. Valoa ei riitä kuin puolenpäivän aikaan ja silloinkin pitäs paistaa pilvettömältä. Muuten tulee pitkällä putkella suttuisia kuvia. Edes yksi kuva, jossa silmä erottui mustasta möykystä.

Tämän uskalikko näytti olevan ainokainen joka oli uskaltautunut tähän siperiamaiseen vinkkaan. No, yksi telkkä kelluskeli myös. Muuten oli hiljaista – paitsi, että tuuli pisti jäät ryskämään.

Mutta – karakuvauskausi on avattu.