Kohtasin eilen koskella elämää – sen nurjempaa puolta. Koivutkin vuosivat “verta”.

Laavunsaaressa keskellä polkua nakotti kuollut myyrä. Olikohan Viiru herraa varislinnut häirinneet ja se oli joutunut luopumaan rouvan ateriasta?

Rouva Viiru oli erityisen kiinnostunut minun liikkeistä polulla. Taitaa poijat kuoriutua, kun noin hermostuttaa.

Kanavilla huomasin heinikossa kököttävän sinisorsan. Se ei lähtenyt mua pakoon vaan jäi siihen tuijottamaan. Huomasin verta sen nokassa ja siipi roikkui. Se makaili sähkölinjan alla. Se oli tainut lentää johtoihin.

 Se oli jo pitempää siinä makaillut kun verikin oli kuivunut.

Äkkiä se lähti mua pakoon ja hyppäs kanavaan. Mietin mitä tehdä… No, soitin Leppävirran palolaitokselle ja kysäsin, että oisko niillä pitkää haavia tulla nappaamaan sorsa kanavasta.

Nepä tuli ja hetken ajon jälkeen saivat sen kiinni. Vauriot olivat niin pahat että ne päätti lopettaa linnun. Kuollut sorsa vietiin viirun pöntön lähelle. Aateltiin että siinä olis poijille…

Samalla palomiehet löysivät kanavasta ruhon. Se oli jo pahasti mädännyt saukko. Jopas kuolema niittää… Viime viikolla löysin kuolleen minkin laavunsaaresta. Se paljastui lumesta.

Vanhat kanavat ovat kyllä aika paha loukko eläimille. Joskus niistä on pelastettu hirviäkin. Pikku eläimille olisi hyvä laittaa sellaiset portaat, että ne pääsis pois sulkujen sisältä, vaikka hako. Siellä on nyt vain alumiinitikkaat kädellisiä varten.