Läksimpä kuuhulluuden valvotuksen virittämänä piristymään koskelle. Toiveissa oli nähdä ees vilaus majavasta – siksi olin liikkeellä hämärtyvässä illassa.
Uittouoman sillalta näin het, että joku turvelo liikehti porseerauskivellä. Ei ku varovasti lähemmäs…
Turvelo oli jo uinut kauemmaksi laavun saaren kärjestä, mutta nyt siitä sai jo selvän – minkkihän se.
Uiskentelihan se sitten takasin poseerauskivelle. Tolla kivellä olen kuvannut jo saukon ja koskelon ja karankin – useampaan otteeseen. Nyt oli vesisateiden johdosta vettä koskessa niin, että se melkein peittyi. Taas mentiin…
Menin laavun saaren kärkeen kytille ja ei aikaakaan kun minkki ui niille kiville ja ilmeisesti aikoi edetä kiviä pitkin kanaville päin. Mutta olin sen tiellä. Sanoisin hämmästynyt ilime hänellä.
Ei ku vaan jalkoihin se oli tulossa. Pitkän putken 1.8 m lyhin tarkennusetäisyys alkoi käydä vähiin.
Loikka sivulta ohi metrin päästä ja se hävis pusikkoon.
Sitten kävelin samaan suuntaan laiturille kattomaan että minne se meni. Eihän se ollut mennyt minnekään vaan jäimme tuijottelemaan toisiamme… Hauska kaulalappu ja valkoiset varpaat. Se on varmaa erilainen eri yksilöillä.
Pöh…
Uimpa sitten toista kautta…
Oli jo aika pimeetä ja suurentelin ISO arvoa aina 3200 jopa 6400. Se näkyy kuvissa rakeisuutena – kohina kasvaa….
Eipä tullut majava vastaan vaikka se oli jo selvästi siirtynyt puukuoriruokaan. Kosken rannoilla loisti jo kuorittuja haapoja. No, olihan se tämä minkkikin aika turvelo.
Olitko aikaisemmin tavannut herra/rouva Minkkiä luonnossa noin tuttavalliselta etäisyydeltä?
Toiset raukat ei onnistu ikänään moista kaveria näkemään edes vilaukselta.
Viidennessä kuvassa ollaan jo melkein lemmikkejä.
Sirkku: Minkit on aika kesyjä – riippuu paljon yksilöstä. Kun niitä kohtaa niin ne eivät suinpäin pötki pakoon vaan jäävät kuikuilemaan kohtaajaa. Samalta etäisyysdeltä ole kerran tai kaksi päässyt kuvailemaan kiven kolosta kuikuilevaa minkkiä.
Siinä kaksi utelijasta tuijottelee toisiaan, hieno kuva sarja.
Minkit ovat kyllä aika suloisia, vaikka ne ovatkin vieraita Suomen luonnossa. En ole nähnyt niitä koskaan, mutta vaikuttavat kyllä aika hauskoilta veijareilta 🙂
Katinka: Uteliaitapa molemmat…tosiaan 8)
Birdwatcher: Niin, nehän on hävittäneet meidän vastaavan eli vesikon. Kyllähän tuolla koskella oli sorsa-, koskelo- ja telkkäpoikueita, vaikka minkkejä siellä viilettää. Ei ne ainakaan kaikkia ole hävittäneet…