Tänään oli oikeestaan talaven ensimmäinen päivä: kerrankin pakkasaamu – pakkasta ol -13°C ja aurinko pilkisteli usvan takaa. Pakkanen nostatti usvaa jäälle ja pelloille. Piti lähtee ulkoiluttamaan kameraa.

Koskesta nouseva usva peitti välillä näkyvyyden – välillä taasen tuuli vei sen mennessään.

Näin valkeakylkisen loiskahduksen Pirttikoskessa. Oliko se kala, vai saukko… Pitkään aikaan ei näkynyt mitään…

Sitten huomasin parisen sataa metriä alempana koskessa pään liikkeen: kas, saukko ja sillä on jokin saallis: haukihan se. Pari sukellusta ja se katosi… Odottelin että tuleeko se uudelleen näkösälle. Se taisi raahata saaliin saareen ja rouskutti sitä siellä. Tuosta saaliista taitaa riittää tällepäivälle syötävää.

Odottelin jonkin aikaa ja ei näkynyt mitään. Päätin ajelle kosken toiselle puolelle, kun saari oli lähempänä sitä puolta.

Toisella puolen oli paljon tuoreita saukon jälkiä, mutta en nähnyt sen paremmin saareen sieltäkään.

Karat kisailivat reviireistä – parraillaan niitä oli kolome kisassa mukana. Eipä näkynyt saukkoa… Hauesta taisi olla tälle päivälle riittämiin. Se sulatteli sitä jossain kolossa…

Palatessani tähtäilin sinertyvää maisemaa ja tähtäimeen sattui nelijalkainen otus. Se oli Rahasaaren vieressä jäällä – noin km päässä minusta – taitaa olla mehtäkauris. Se tutkaili saaren rantoja muttei uskaltaunut saareen. Aikansa jäällä käveltyää, jokin pelästytti sen Hartikansalon puolelle.

Palatessani mettäautotietä tuli vastaa traktori. Isäntä tuli ilmeisesti avaamaan tietä Hannu-myrskyn kaatamilta. Jututin isäntää ja se kyseli olinko saanut kuvia. Kerroin kauriista ja isäntä kertoi että niitä on yleensä kaksi. Minnehän toinen oli jäänyt…Kehuskeli se majavankin nähneen – useasti. Sitä minä en ole vielä saanut kennolle…

Tulipahan mukavia kohtaamisia näin talaven ensimmäisenä päivänä. Saukkoja olenkin jo odottanut – jäät ne toi taas koskelle. Lissee kuvia nuamakirjassa.