Lumkenkäilyssä on se hyväpuoli, että niillä pääsee heikoillakin jäillä. En minä mihinkään syvää mene hukuttautumaan. Jos jää olisi pettänyt niin nilkat – ehkä sääret olisivat kastuneet. Kuva on otettu Pikonlahdessa sijaitsevan saaren kärjestä, jonne en ole aikaisemmin päässyt.
Lahden ryteikössä kohtasin ekakertaa pohjantikan. Se koputteli korkealla kuolleessa kuusessa. Olen kuullut kerrottavan että se asustaa koskella mutta nyt tapasin tämän salaperäisen koputtelija. Lissee kuvia koputteijasta ja muista nuamakirjan kalleriassa.
Verrattomia kuvia sekä ylhäällä että alhaalla. Pikonlahti tuo mieleeni Pikonlinnan parantolan.
Joskus kun käyt Paukarlahden hautausmaalla, olisi mukavaa nähdä blogissasi Martiskaisen veistos, jollei jo ole ollut.
Paukarlahti on mulle ihan vieras paikka – siitä heleposti livahtaa ohi. Pittääpä joku päivä tutkailla karttaa ja vähän liikuskella….
Ai kun kiva tuo pohjantikka. En ole tänä talvena onnistunut näkemään, pari paikkaa on josta voisi etsiä. Tykkää kuolleista pystyynkuivaneista kuusista, turhan vähän on enää metsiä joissa niitä olisi tikalle tarpeeksi.
Joo, sellaista kuusta se nakutteli. Pitää näköjään vastedes tarkistaa jokainen nakuttelija. Yleensä ne on käpytikkoja, mutta tämäkin löytyi nakuttelun perusteella.