Leppävirran kirjaston poistomyynnistä vuosia sitten pelastin tämän 1840 painetun Kalevalan sisarteoksen “Kanteletar” – aikas kulunut ensipainos. Kaikki sivut ovat ilmeisesti tallella, mutta sivuja on revennyt ja osaa on liimailtu kokoon. Aikas moni kirjaa on tutkinut sivuille jääneistä mustista jäljistä päätellen. Erittäin mielenkiintoinen tutkittava…
Kalevalan päivän kunniaksi runo: “Karjalan neito”.
Niin kenenkähän kirja tämä on ollut. Oisko itse rovasti Karhun?
Hyvää Kalevalan päivää!
PS. Sain vihdoin viestiä Kuopion museosta, että viime kesänä Vehmersalmelta löytämäni kvartsilouhos, voi olla myös luonnon muovaama. Mutta se käydään kuitenkin tarkistamassa, kun museon väelle sattuu sopiva reissu sinne suuntaan.
Mietin, miten Leppävirran kirjastossa voi olla noin vanha kirja, mutta joku on tainnut sen sinne joskus lahjoittaa. Etukannessa näkyy omistajan nimi. Voisi ehjänä olla varmaan aika arvokas?
Poistomyynnissä on ollut monia lopetettujen koulujen kirjoja. Olisko ollut sitten jonkun niistä? Tuo nimi alkoi kiehtoa ja skannasin sen mahdollisimman suurella resoluutiolla. En kyllä saa siitä seleväää… Emäntä oli lukevinaan siinä Karhu. Sen niminen rovasti täällä on kuulema ollut.
Onpa hieno löytö, hyvä että pelastit. Vanhat kirjat ovat hienoja, kun vuosikymmenten (tai jopa satojen) lukemisen jäljet näkyvät. Vaikka luen aika paljon kirjoja nykyään myös lukulaitteella, niin vanhoja kirjoja ei mikään korvaa. Pelkkä niiden sivujen kääntely on jotenkin terapeuttista.
Tätä joutuu kohtelemaan hellävaroen. Sivut ovat niin hauraat. Mutta mielenkiintoinen…