Etsiskelin puista Rouva Viirua ja kiertelyn jälkeen sen löysinkin.
Rouvan kanssa meinasi tulla ottelu. Hivuttauduin lähemmäs sitä kuvaamaan ja se kävikin ärtyisäksi. Nokka alkoi napsua ja alettiin heilua. Ymmärsin varoituksen ja aloin perääntyä.
Ärhentely meinaa sitä että poikanen oli jo lähtenyt pesästä ja olin liian lähellä sitä. Hetken päästä kuulin sen kerjuuäänen, mutten saanut sitä paikallistettua.
Aikani siinä kierreltyäni polulla, äkkäsin poijan 5 m päässä kuusen oksallla parin metrin korkeudella. Olin ollut ihan kuusen vieressä kun Rouva Viiru aloitti napsuttelun.
Terveen oloinen ja iso poikanen. Tuimana minua tuijotti. Ilmeisesti pöntössä on ainakin toinen poikanen, koska Rouva Viiru vahti vielä pönttöäkin. Suuaukolla ei kyllä näkynyt mitään… Koskella kannattaa pysyä nyt poluilla.
Lissee kuvia Viirulasta.
Lissee kuvia Viirulasta.
Tuimaa tuijottelee tummilla silmillään kuin tuo edellisen postauksen Ukko.
Tuossa edellisessä postauksessa sellainen saari kuin Myhkyrä, meillä mökki järvellä on Myhkyri. Ovatkohan nimet lappalaisten antamia vai omaa savolaista alkujuurta.
Ittelleni tulee Myhkyrästä mieleen muhkura, patti, … Tämä Myhkyrä on selvästi muita saaria korkeampi. Olisko saanut nimensä siitä? Millainen saari Myhkyri on?
Tämä meidän Myhkyri on sellainan metsäinen, rannoilla matalaa kalliota. Nousee selvästi keskustaa kohti ja pyöreä malliltaan, selvästi on sellainen patin oloinen.
Muodostaan se on varmaan nimensä saanut.
Äärettömän sympaattiset kuvat. Olen ennenkin ihastellut taitoasi ja kykyäsi löytää kamerallasi upeita kohteita. Tässä taas uusi ihastelun ja kehumisen hetki. Loistavaa kuvaamista, kerrassaan…:)
Kiitos kiitos! Tämä tuttavuus juontaa jo vuoteen 2009 joten olemme jo oppineet toistemme metkut – siksi tuijottelemme toisiamme 8)