Tässä mökiltä ajeskellessa päätin koluta kotio pikkuteitä pitkin. Tupsahdin Vehvilään Kutunjoen sillalle ihmettelemään, että onhan meillä savossa purojakin suurempia jokia.

Kotona kaivoin retkikartan esille ja huomasin Kutunjoen olevan lunnonsuojelualuetta. Facebookista löysin kuvia joen varrella sijaitsevasta sääsken pesästä. Tonne oli päästävä…

Tänään vapaat ja ilima antoi hyvän syyn perehtyä Kutunjokeen.

Jokihan osottautui aivan loistavaksi meloskelupaikaksi. Läksimme matkaan joen ylittävältä sillalta.

Välillä joki jakautui kahtia ja majavat olivat tehneet puunkaatoja…

 Rannoilla pörräsi jos jonkin moista korentoa ja perhosta. Tämä suurin ei suostunut poseeraamaan…

Jokihan oli korentobongarin paratiisi. En mitenkään laskenut tai kuvannut systemaattisesti lajeja mutta yli kymmenen pääsi helposti…

Erään mutkan takaa ilmestyi sääksen pesä.

En tiedä oliko pesässä eloa mutta emot pysyttelivät kaukana ja ohitimme pesän vaivihkaa… Majavan pesiä ohitimme kaksi ja tuoreita temmellysjälkiä löytyi myös, mutta lättähäntä ei suostunut näyttäytymään näin päiväsaikaan.

Seuralaisia riiti välillä – tämä niistä mukavimmista.

Eräässä kohtaa rantaa kasvoi mariankämmeköitä – tämä oli eräs vaaleimmista.

Meloskelimme jokea nelisen km vastavirtaan, jolloin tuli vastaan sellanen parinkymmenencentin korkuinen koski, jota emme ruvenneet kiskomaan ylös. Karttaa tutkiessani näytti siltä että se olisi “pahin” vastus jos meloisi koko joen. Ylhäältä alas olisi varmaan mukava lasketella koko joki…