Syssy on ollut kiivastahtista työntekoa – tuli haalittua opetuksia kahdestakin kaupungista. Ei ole kerinnyt edes kunnolla käymään koskella. Jakson vaihduttua sain välipäivän keskiviikon. Omien töiden lomassa piipahdin ruokatunnille koskelle.
Lumi oli jo peittänyt rannat, mutta jäästä ei tietoakaan.
Tutut nahistelijat tulivat tervehtimään. Ilmeisesti Lapin purot ovat jo jäässä kun koskikarat olivat jo saapuneet.
Tämä yksilö on varmasti viettänyt kesän jossain piilossa immeisistä, kun se oli niin hämmästyneen pölvästynyt ettei ees älynnyt lähteä karkuun.
Hermostuneesti niiaillen se tuijotti minua, kun kuvasin sitä parinmetrin päästä pitkospuilta.
Komea höyhenpuku hänellä.
Josko sitä tästä karkuun…
Telkkiä tiiraillessani putki osui ihan minulle tuntemattomiin lintuihin.
Ne kuikuilivat kuvaajaa…
Eräs teki lentonäytöksen hetken päästä. Tutkin kotiin päästyä lintukirjaa ja tulin siihen päätelmään että ne vois olla alleja. Tuolla tummimmalla näin yhdessä kuvassa sellaisen piiskan perässä.
Korppikin seurasi raakkuen kosken elämää.
Lumi on taas tuonut elämää koskelle. Voip olla etten pysy sieltä kauaa poissa…
Onhan näitä jo odotettukin. Hyvä tietää. Varmaan on heitä silloin jo näilläkin meidän koskipaikoillamme. Kiva nähdä taas karoja.
Luulis että on… Nyt näkyi kaks kipaletta mutta eiköhän niitä tule lissee…
Upeita, upeita kuvia. Ja uskomatonta kyllä, korppikuva lehahti suoraan sielunmaisemaani…:)
Kiitos kiitos! Korppi lensikin sitten yli koko lumisen maiseman 8)
Koskikara on kaunismuotoinen lintu. Toisenlaisella värityksellä siitä saisi punarinnan,
Saman muotoisija kyllä ovat. Kara on kyllä pari kokoa suurempi 8)