Hyvin levätyn yön jälkeen oli joutsen niin terhakkaassa kunnossa, että kannatti kurkkia varovaisesti laatikkoon.

Eilen illalla oli käyty keskustelu hoitajaisännän ja joutsenen kesken, kun joutsen oli tarttunut nokalla isäntää nenästä. Enää ei tarvinnut isäntää nokkia, mutta minä pysyttelin ½ m etäisyydellä tästä sihisevästä kenokaulasta.

Ihan kunnioitettava nokka.

Veimme joutsenen Konnukselle – lähelle kiinniottopaikkaa.

Säkistä päästyä ei jääty miettimään…

… vaan vauhilla vetteen.

En tiiä oliko nämä nyt sitten kiitos kaakatukset vaiko valitukset. Sinne se lähti meloskelemaan. Pittää sitä käyä tervehtimässä…