Siinä reporankana istuskellessani sähkömoottorin tasaisen hyrinän keksellä huomasin rannan tuntumassa takatukkaisen uimarin. Samalla niemen takana läsähti ja takatukka sukelsi.
Hetken päästä se takatukka nousi pintaa – kas, majava!
Siinä se uiskenteli rantaveessä meistä mitään sen kummempaa välittämättä. Ohjailin sähkömoottorilla kanoottia lähemmäs.
Se nappas pohjasta ulpukan lehden ja alkoi sitä mutustelemaan.
Komeet kynnet.
Sit se näytti hampaatkin meille …
… ja hännän.
Kun olimme ihan hiljaa niin siinä se uiskenteli ja tuli välillä ihan muutaman metrin päähän kannootista.
Viimein se uiskenteli toiselle puolen. Saimme seurata sen hommia kymmenisen minuuttia.
Jatkoimme matkaa ja niemen takaa paljastui majavan pesä – ja taas läsähys. Läsäyttelijä ei meille näyttäytynyt. Oisko äitimuori ollut pesän tuntumassa ja varoitteli paukuttelulla kuritonta nuorisoa, jospa.
Olipa antoisa päivä Sorsaveellä. Tää on niitä päiviä joita muistellaan marraskuisessa pimmeyessä. Lissee kuvia nuamakirjan albumissa.
