Kissakiven innoittamana on tullut viimeaikoina tutkittua karttoja ahkerasti – etsin karttoihin merkittyjä kiviä. Ihan vitosvie varresta – työmatkaltani – löysin kartalta Metsikakivet (kartta).
Työt päättyivät tänään jo valosaan aikaan niin laitoin vaellustalvilenkkarit jalkaan. Farkuissa ja pomppa päällä läksin selvittämään tätä kumman nimistä kivirykelmää. Auton sai helposti parkkiin tien vierellä olevalle tien pätkälle. Ainut että kääntymistä etelän suunnasta kannattaa varoa, koska vastaan tulevilla on ohituskaista.
Tieltä lähti mehtäkoneura mutta tapani (toinen nimeni) mukaan suuntasin suoraan kiville. Metsästä tuli mieleen vanha kaskimaa. Kiviröykkiöitä ja koivujen jälkeen metsän on vallannut kuusikko.
Parin saan metrin kävelyn jälkeen ilmestyi kuusikosta aika iso kiven murikka: kolmisen metriä korkee ja viitisen metriä leveä suuntaansa.
Kivi oli keskeltä halki ja rakosessa kasvoi kuusi.
Takapuolella oli lohkareiden välissä ketun ja supin mentävä ellei…. Hei, ettei vain olis karttaan tullut kirotusviheriä. Oisko kyseessä Metsäsikakivet? Tuohan on possun mentävä kolo.
Kiven takaa löytyi toinen suurempi kivi: korkeampi ja ympärillä oli enemmän muita lohkareita.
Takaosasta oli lohjennut pystymäinen lohkare.
Lohkareen ja kiven väliin jäin nelisen metriä pitkä luola, jonne olisi mahtunut kontata.
Luola jatkui läpi mutta tuosta reiästä ei meikäläinen olis ryömimälläkään mahtunut. Mutta jokin elukka oli kaivellut aukkoa syvemmäksi. Kovin tuoreita elukoitten jälkiä ei näkyny kivien ympärillä.
Kiersin kiveä ja se oli aika ryteikköä ja lisää lohkareita – pieniä koloja. Ihan jännittävä paikka nämä Metsäsikakivet. Jos olet matkalla vitostietä pitkin niin tässäpä oiva jalottelupaikka kurkattavaksi.
