Läksin iltakävelylle Hallasuonpelloille. Jos vaikka saisin kurkia kuvattua. Pellolla oli kurkia ja eiliseen tapaan lähestyi niitä metästä käsin, mutta nää olikin oppineet mun taktiikan ja läksivät lentoon ennen kuin pääsin pellon reunaan.

Samalla yksinäinen joutsen teki näyttävän ylilennon. Aattelin kurkata kulman takasen Hirviniityn pellon kun sieltä oli viimeksi kuulunut kurkien kailotusta.

En päässyt kuin muutaman askeleen kun huomasin pellon päässä mehtäkauriin ruokailemassa. Se oli minusta n. 300 m päässä.

Kävelin pellon reunaa hiljakseen – aina pysähtyen kun kauris nosti päätään. Pääsin n. 100 m päähän ja vieläkään se ei huomannut minua.

Sitten pellon takasesta metästä – aivan kauriin takaa – nousi siivilleen petolintu – sohin siitä pari kuvaa…

Oisko se piekana? Jussi osas valistaa että kyseessä onkin sinisuohaukka.

Vieläkään kauris ei huomannut minua.

Ilmeisesti se oli saanut tarpeekseen ja jatkoi matkaa pellon reunaa…

Se pysähtyi haistelemaan.

Samalla huomasin pukin 100 m vasemmalla. Se oli huomannut minut – tuijotteli hetken ja kumma kyllä – alkoi kävellä minua kohti.

Sitten naaras veti sen mielenkiinnon…

Samalla naaras huomasi minut. Olin päässyt nojaamaan sähköpylvääseen.

Pukki ei välittänyt minusta. Naaras kuikuili epäilevänä. En uskaltanut enää lähestyä vaan kuvailin.

Sitten huomasin pusikossa kolmanne kauriin – tais olla sekin naaras. Se ei tullut pellolle.

Vielä vilkaisu minuun ja sitten ne poistui rauhallisesti pusikkoon.

Huh, olipas huikaiseva kohtaaminen. En ole aiemmin saanut näin rauhassa kuvailla mehtäkauriita. Kiersin pellon ja löysin pellon nurkasta lähtevältä tieltä riistansyöttöpaikan – siinä oli heinää. Siinä syy…

Paluumatkalla bongasin vielä rautiaisen pellon reunalta.

Pellon reunan pajukossa turvonnut pajunkissa osoittautui pyyksi.

Tuijottelimme hetken toisiamme.

No, johan oli iltakävely…