Huhtikuun jäitten viimeisillä kohvakannoilla läksimme tarkistamaan Heinäveen Juotjärven Luutsalon kalliomaalausta (kartta). Kalliomaalauslöytö on varsin tuore – vuojelta 2012. Suureen rantakiveen tehyn maalauksen löysi kevättalvella 2012 hiihtämässä ollut outokumpulainen opettaja Jaana Pajarinen.

Ajelimme kurasia kelirikkoteitä Mustalahteen (kartta), josta tyrkkäsimme potkurit jäälle. Potkimme täysin tyynessä ja heleässä auringon paisteessa kohen Mestarinsaaren pohjoiskärkeä.

Mestarinsaaren käressä pohimme että mahtaako kohva kestää takas tullessa. Potkujalka oli jo muutaman kerran uponnut kohvan läpi.

Saaren käressä otimme uuven suuntiman salmen yli kohen Luutsalon kahta suurta rantakiveä. Kivet erottui lämpöväreilyn takaa utuisina.

Kiviä siis olikin kaksi yhen sijaan, joissa molemmissa punaista. Vasemman puoleisen kiven päällä oli kaksi kiveä.

Vasemman kiven punainen väri on luontaista, mutta oikean puoleisen kiven lipan alla oli selvempi punainen alue.

Maalauksesta erottuu selvästi parikytsenttinen hivieläin, jonka minä tulkitsisin peuraksi hännän perusteella. Sen yläpuolella on pienempi eläin, mutta alaosan läikästä ei erotu tällä valolla muita kuvioita. Siinä pitäisi olla ihmishahmo.

Lipan alla on useassa kohti punaista, mutta niistä läikistä ei erotu hahmoja. Kivissä oli useita kvartsisuonia. Kvarsinko – Ukonkiven – takiako tänne oli maalailtu? Kvartsia on käytetty tuluksissa yhdessä karkun eli tulusraudan kanssa.  Siitä kvartsi on saanut sen vanhan suomenkielisen nimen – ukonkivi – “Iski tulta Ilmarinen, välähytti Väinämöinen…“.

Vasemman puoleisen kiven päältä löytyikin yllätys – jalkakivi.

Kiven alla oli kaksi pyöreämpää kiveä ja yksi kuution muotoinen kvartsikivi. Yheltä nurkalta kivi tukeutui myös aluskiveen.

Videosta näkee paremmin millälailla jalkakiven aluskivet olivat asettuneet kiven alle.

Palailimme samaa reittiä ja peimme Mestarinsaasen käressä evästelytauon.

Eipä siinä ollut minnekkään kiirettä ja naatiskelimme hienosta kevätkelistä. Taisimme saada ihan väriä nuamoihin.

Paluu Mustalahteen oli jo vähän hankalampi. Kohva alkoi pettää auringon lämmössä ja potkurit kestivät juuri ja juuri kohvan päällä. Potkujalka upposi moneen kertaa ja sehän hiasti matkaa, mutta onneksi paluumatka ei ollut pitkä.