Lokakuussa kävin katsastamassa Viidanmäen kalliomaalaukset Sulkavalla (kartta) Partalansaaressa. Ajelin Hakovirran yli ja käännyin Kaartilankoskella ja sitten Tölkkäänniemeen menevälle tielle ja jätin auton Taipaleen kohille tien viereen.
Kävelin pellon reunusta vievää tietä pitkin Sammallahen rantaan, jossa totesin että uimaanko tässä on ruvettava. Vesi oli korkealla ja kaislikko peitti reitin kallion juurelle. Ei olis taineet ees nokialaisen varret riittää kahlaamiseen.
Suunnitelma B: kiipesin jyrkänteen päälle ja aloin etsimään laskeutumispaikkaa. Kalliomaalauksen paikkaa oli ylhäältä aika vaikee arvioida.
No, tuosta ei ainakaan…
Jyrkänteen päästä aukesi muikee näkymä lahelle. Joku oli pitänyt siinä nuotiotakin.
Kurkkimalla löysinkin reitin rinnettä alas. Ei edes kummoista persmäkkee tarvinnut laskee.
Kalliomaalaus löytyi parikymmentä metriä laskeutumispaikasta lahen rantaan päin.
Maalausläikät sijaitsee noin 9 m korkeudella maanpinnasta, pystysuorassa ja lippamaisesa kalliossa. Sen alla kaarevalla pinnalla on myös maalauskuvioita, joita ei kyllä erottanut alhaalta suoraan ylöspäin kurkkiessa. Maalausalue kooltaan 1,4 x 3,2 m. Minusta näytti että punaväriä olisi myös ylhäällä rakosesta nousevan männyn takana ja suoraan sen ala puolella – juuri ison sammalmättään yläpuolella.
Pitkällä putkella otin oletetun kuvion paikasta kuvan ja kuvankäsittelyllä sain näkyviin hirven hennon hahmon sydän merkillä.
Olisko läikkien yläosassa jokin hahmo?
Tikku-ukkoko vai osittain tuhoutuneen hirvenpää?
Pääsin helposti kipuamaan takaisin jyrkänteelle ja olin onnessani että pääsin maalauksille vaikka alussa näytti siltä että pitänee uija.
Meinasin käydä vielä läheisellä kuppikivellä mutta alkoi satamaan, joten jätin sen seuraavaan kertaan, mutta jyrkänteen reunan kanttarelliapajalta lähti mukkaan iltapalalle särvintä.
