Tällä kertaa kiipeilyni tarkoituksena oli tehdä Pirunkirkosta (kartta) ja sen terassista esittelyviteon pätkä. Helpoin tapa kiivetä Syvävuorelle on lähestyä sitä VT 23 vierestä. Tästä kohtaa rinne on loiva ja siihen onkin muotuotunut polun alku.

Luola on varsin suosittu. Lolan suulla on polteltu tulia. Luolan pääsee kulkemaan läpi kyykistellen. Kovin viihtyisä se ei ole kun tuuli pääsee puhaltamaan luolan läpi ja kalliopintainen lattia on usein märkä sateitten johdosta.

Suomen Luolat (Kejonen, Kesäläinen & kumpp., Salakirjat, 2015) kirjassa kerrotaan tarinaa luolasta. Sen asukki on ollut Kuopion Hiltulanlahden Vanuvuoren pirun poika. Tiettävästi luolaa on asuttanut myös joku tietäjäukkokin.

Syvävuorella on muutakin mielenkiintoista tutkailtavaa. Luolan viereisellä terassilla – joka rajoittuu jyrkänteeseen ja pystysuoraan harvinaisen tasaiseen kallioseinämään – on tasapaksu ja suorakulmion muotoinen pöytämäinen kivi. Se on sijoiteltu vuorelta aukeavan näkymän eteen jyrkänteen reunalle. Siitä tulee väistämättä mieleen uhrikivi.

Myös kallioseinämä on erikoinen. En muista kovinkaan monta yhtä suoraa ja tasaista kallioseinämää Leppävirralta. Se on vanhan jäkälän peitossa. Mieleni tekisi kysäistä lupa seinämän puhdistamiseen vaikka juuriharjalla. Paikka voisi olla otollinen kalliomaalauspaikka uhrikivineen ja luolineen. Lisäksi vuoren alta on kulkenut Juoniojärven kautta vesitie veen ollessa korkeamalla.

Jyrkänteen reunalta löytyy vielä yksi mielenkiintoinen kivi – linnun nokkaa muistuttava kivi, joka katselee Paljakkajärvelle. Samantyylisen kiven olen bongannut myös Sorsaveen kommeimman jyrkänteen Havukkavuoren reunalta. Sekin tuijottaa järvelle.