Ekasta käynnistä Tynnyrikivelläkin alkaa olla aika tarkasti 10 vuotta. Sen jälkeen on siellä tullut vierailtua säännöllisesti joko itekseen, emännän tai jopa luokan kanssa. Luolan tunnelma on inspiroinut erilaisiin kuvaussessioihin. Viimesimmällä käynnillä yllätti kiven edustan parturointi. Nyt kivi on paremmin hahmotettavissa kuin tiheestä kuusikosta.
Tynnyrikivi sijaitsee (kartta) aivan Suonenjoen ja Leppävirran rajalla Kotalahdessa. Paras opastus on ensin suunnistaa Kuivataipaleen museokanavalle (Suonenjoen tietoisku kanavasta) ja siitä jatkaa nelisen km vielä eteenpäin. Auto kannattaa jättää mustaherukkapellon viereen, koska kivelle menevällä tiellä oleva puomi on silloin tällöin kiinni. Nämä tiet on sitten umpikujia eli poispoikkeen pitää ajella samoja jälkiä. Kun kerran on sinne asti ajellut niin kannattaa samalla kurkata mystisen Pilkkavuoren pilkat (Satunnainen Retkuilija: Pilkkavuoren pilkatut hongat, Leppävirta).
Tynnyrikivestä löytyy oma nimikortti paikannimiarkistosta (Tynnyrikivi, Kotus 1961) vuodelta 1961 ja sitä on referoitu Leppävirran kirjassa (toim. Osmo Rinta-Tassi, kust. Leppävirran kunta, painettu Sisälähetysseuran Raamattutalon kirjapaino, Pieksämäki 1967).
Luolaa on käytetty suojapaikkana sota-aikoina ja viereisen suopellon heinätöitten aikaan. Kortin mukaan seinillä pitäs olla vuosilukuja, mutta niitä en ole huomannut. Luolan katto on kyllä mustunut useammankin nuotion savuista.
Tämä vuoksi on tullut muutaman kerran käytyä kuvausretkillä ikuistamassa luolan tunnelmaan. Liekkö luolaa asustaneet joskus myös maahiset ja saamelaiset?
